I got the pulsating rhythmical remedy!

Huh, aivan järkyttävä nälkä. Ei tullut viime yönä syöpöteltyä Hesessä, vaikka siellä kävimmekin valomerkin jälkeen. Olisi kyllä pitänyt. Päivittelin juuri irkissä, että en ole syönyt Hesessä ainakaan vuoteen. Muistan tarkan tilanteenkin, jolloin söin siellä ja se oli juuri ennen Tullikamarilla järjestettyyn Tranzexperienceen menemistä Tammelan Hesessä. Muistan, että söin kanahampurilaisen ja se ei muistaakseni ollut kovin hyvää. Mäkkärissä syömisestä on vähintään yhtä pitkä aika ja tekisi mieli veikkailla jotain 1,5-2 vuotta ajaksi edellisestä kerrasta. En tosin ole ihan varma olenko kenties hakenut sieltä ranskalaiset mukaan joskus yöbussia odotellessa, mutta sitäkään en kyllä muista tapahtuneen sitten syksyn 2004.

Joskus lukioaikana tuli käytyä Hesessä sillon jos tällöin, kun Kajaanissa nyt ei hirveästi vaihtoehtoja ollut. Kasvisateria oli aina se mitä tilasin ja muistan, että se majoneesi siinä hampurilaisessa oli kyllä erinomaista, mutta sen hampurilaisen kanssa tuli kyllä aina aivan järkyttävä sotku. Toinen paikka mitä Kajaanissa suosin oli Mantan grilli, joka palkittiinkin tässä joku vuosi Suomen parhaaksi grilliksi, enkä ihmettele miksi. Siellä on oikeasti hinta-laatu-suhde paikallaan ja ateriat isoja ja hyvänmakuisia. Voi kuinka toivoisinkaan, että täällä Tampereella olisi joku yhtä hyvä grilli, mutta vielä ei ole niin hyvää tullut vastaan. Hervannan grilli tosin oli hyvä kakkonen, mutta sekin purettiin jonkun uuden kerrostalon tieltä pois. :(

Niin, eilinen ilta oli aivan mainio eikä Hesessä käyminen suinkaan ollut sen kohokohta, vaikka siellä törmäsinkin kahteen hyvään koulukaveriin ja yhteen tuttuun Kajaanista. Noiden kahden koulukaverin seurassa oli joku aivan idiootti äijä, joka selitti meille, että näppäimistöllä kannattaa kirjoittaa kahta sormea käyttäen ja että x:ää painamalla saa suljettua kaiken. Tämän hän ilomielisesti kertoi meille sen jälkeen, kun kuuli, että puhuimme ohjelmointikurssista (Ohjelmoinnin tekniikka). Tämän äijän suusta tuli myös kommentti: "Kato nyt, ei ton näköiset naiset oikeesti voi osata koodata!" Niiin...ei se koodaus mikään minun pravuuritaito olekaan, mutta kyllä sitä jotain alkaa tietotekniikasta yms ymmärtää useamman vuoden tietojenkäsittelyopintojen jälkeen. Anyhow, oli kiva nähdä noita kahta kaveria viihteellä, koska näyttivätkin niin kovin erilaisilta kuin yliopistolla :) Tosin niin varmasti näytin minäkin!

Jospa nyt vaikka pääsisi illan kohokohtaan eli siihen, että kävimme Yo-talolla Beatformers-tapahtumassa kuuntelemassa rumpubassoa ja tanssimalla musiikin mukana ihan vallattomasti Infekton soittaessa levyjä. Tunne oli aivan uskomaton, kun vain heittäytyi sen musiikin mukaan. Siellä hyppiessä kyllä oikeasti alkoi taas muistaa kuinka baarissa todellakin voi olla mielettömän mukavaa...yleensä kun ei ole. Alkoi tajuta sen kuinka hyvää tekisi käydä useamminkin heittäytymässä vain musiikin vietäväksi, sillä se kyllä rentouttaa. Yllättävän paljon tuttuja siellä näkyi, mutta niin sitä vain kai törmää tuttuihin jos tulee lähteneeksi keskustaan perjantai-iltana. Luuppilaisia bongasin melkein yhden kaikille kymmenelle sormelle.

Infekto oli käsittämättömän hyvä. Alkuillasta joku muu soitteli rumpubassoa, mutta aivan liian hidastempoista eikä sitä sitten jaksanut tanssahdella. Kun Infekto pääsi levarin taakse niin johan alkoi taas tulla flashbackejä siitä miten upealta joskus pari vuotta sittenkin Beatformerseissa tuntui. Naureskelin ittekseni ääneen, kun jossain vaiheessa iltaa tuli biisi, jonka aikana kaikki tanssilattialla huusivat jotain tyyliin "FUJABA!" moneen moneen otteeseen. En tiedä mitä he oikeasti huusivat, mutta Fujaba on ohjelma, jolla voi tehdä mm. ER-kaavioita ja suhteeni siihen softaan on kyllä melko love and hate -pohjalla. :) Tirskuin siis itsekseni sitten sille pienessä humalassa, kun huusimme tuon ihanan ohjelman nimeä. Edit: Kaveri sanoi tämän luettuaan, että hän taas oli kuvitellut, että ihan selkeästi kaikki huusivat "PUUJALKA!" :D

Illan viimeinen biisi oli aivan uskomattoman hyvä, mutta en kyllä yhtään tiedä mikä biisi se oli. Ihan lähellä valomerkkiä tuli Prodigyn biisi Poison ja sehän soi päässäni vielä edelleen tänä aamunakin. Tällä hetkellä ei tule kyllä mieleen kovin montaa kertaa viimeisen parin vuoden sisään, kun olisin ollut baarissa valomerkkiin asti eli eilinen ilta oli kyllä harvinainen poikkeus. Mainio poikkeus. Ja nyt voin ilokseni todeta, ettei minulla ole edes krapulaa <3

Pitänee toistekin käydä jamittelemassa. Mukana ollut kaveriporukka kyllä kruunasi illan. Ihan makee ilta ja ihanaa, että tuli lähdettyä!