To North and Back again - A tale of taking a break

Niin, nyt on perioditauko opiskeluista meineillään ja siksipä irroittauduin arkikuvioista ja hyppäsin junaan kohti pohjoista. Junassa istuminen tuntui harvinaisen mukavalta, sillä sain istuksia paikallaan ilman, että minulla oli kiire yhtään minnekään. Lueskelin kognitiiviseen psykologiaan liittyvää tutkimusartikkelia, ihailin maisemia ja uppouduin omiin ajatuksiini. Loppumatkasta jopa nukahdinkin n. 20min juuri ennen Kajaaniin saapumista.

****
Heh, kirjoittaminen tällä vanhalla koneella on todella hankalaa, sillä teksti saattaa ilmaantua näkyviin esimerkiksi vasta kun olen jo kolme sanaa edempänä. Jotenkin tuntuu että se prosessoi tietoa jonkinlaisina sykäyksinä, sillä kone ei edes ruksuta tasaisesti vaan vähän väliä kuuluu "ruks"....."ruks"...."ruks" jne. Ruks nyt ei liene ole oikea kuvaus siitä äänestä, mutta uskoisimpa että kuka tahansa tietokoneen omistaja tietää mistä puhun. Täytyy sanoa, että onneksi on edes niinkin uusi kone kuin mitä minulla on kotona :) Hehe, vaikka se onkin liene hankittu vuonna -98 ja siinä on edelleenkin käyttöjärjestelmänä Windows 98...kohta siis 8 vuotta vanha systeemi. Mieleni ns. tekisi mieli saada esim. Windows XP käyttöön, sillä enhän voi esim. mennä assariksi tietotekniikan peruskurssille, kun en kerran edes osaa XP:tä käyttää tai en ole tutustunut uusimman Wordin toimintaan, ainoastaan sen vuoden 97 tai 2000 versioihin.

Jos vain olisi rahaa sen verran, että raskisi sijoittaa uuteen tietokoneeseen. Kannettava tietokone olisi se minkä haluaisin, sillä sen verran on kuitenkin tarvetta päästä liikkumaan sen kanssa eikä aina muistitikun mukana kantaminen auta. M:n tietokone hajosi, joten luultavasti hän tulee olemaan se joka uuden koneen hommaa. Tosin, taisi hän uhkailla, että hommaa Linux-koneen. Eipä siinä mitään, pitäisi minun sitäkin oppia käyttämään, mutta silti veikkaisin että Windowsin hallinta olisi ns. yleishyödyllisempää, vaikka jossain piireissä Linux-osaamisestakin saisi pointseja. En taida tuntea yhtään tyttöä tällä hetkellä, jolla olisi kotikoneelle Linux, mutta sehän ei tarkoita, etteikö jollain olisikin ja minä en vain ole tietoinen asiasta.

Meinaan totaalisesti hajota tähän epäergonomiseen asentoon, missä joudun tässä koneella istumaan. Tuoli on tavallinen keittiön tuoli, monitori on 30min päässä kasvoista ja näppäimistö aivan pöydän reunalla niin ettei kädet lepää laisinkaan vaan esimerkiksi olkapääni on jo jumissa ja väsynyt. Kyllä näissä tilanteissa osaa arvostaa omaa työtuoliaan ja tietokoneelle suunniteltua työtasoa.

****

Aioin runoilla vaikka mitä matkastani, mutta tämä kirjoittamisen hankaluus estää luovuuden toimimista.

Eilen oli mielestäni ensimmäistä kertaa todella kylmä. Ehkä tämä mielikuvani johtuu siitä, että poistuin Tampereelta jonnekin pohjoisemmaksi, mutta kyllä Tampereellakin oli maa jäässä ja autojen katot lumen peitossa. Junassa palelin koko matkan ja kun vaihdoin junaa Pieksämäellä, oli juna tietenkin 15min myöhässä, joten siinä saikin tanssia ripaskaa pysyäkseen lämpimänä. Ennen Pieksämäkeä lunta ei juuri näkynyt, oli vain pientä luonnon valkoista hilsettä puiden hartioilla. Pieksämäen jälkeen lumen määrä kasvoi hurjasti ja saattoi todeta, että hilseongelma oli jo varsin vakava. Sitten ennen Iisalmea lumen määrä väheni täysin ja Kajaanissa sitä ei käytännössä ollut lainkaan, mitä nyt minimaalisesti jossain tien poskessa ruohikon seassa.

Junassa naureskelin itsekseni ehkä maailman huonoimmalle vitsille, jonka kuulin joskus rippikoulukesänä ystävältäni Artulta:

Mistä tietää, että tytöllä ei ole alushousuja jalassa?
-Siitä, että hänen kengillä on hilsettä.

Har har. Eipä juuri naurattanut silloinkaan, kun tuon kuulin.

Uuteen asuntoon pääsemme muuttamaan M:n kanssa marraskuun viimeisenä päivänä ja sitten tulisi aloittaa remointointi. Maalaaminen, tapetointi ja keittiöremontti. Saa nähdä mitä siitä tulee ja kuinka aikaa vievää puuhaa se on. Veikkaan, että kyllä siinä ihan töitä saa tehdä.

Kaikkea jännää on nyt tänä syksynä tapahtunut. Hommasin moottoripyöräkortin, menimme M:n kanssa kihloihin, ostimme asunnon ja nyt selvisi, että pääsen yliopistolle assistentiksi eräälle kurssille. Kurssi on nimeltään Käyttöliittymien perusteet (Introduction to User Interfaces). Kaiken näköistä, liekkö enää mitään hienompaa voisi tapahtua näin lyhyen ajan sisään.

Mutta jospa alkaisin taas lueskelemaan noita opiskelumateriaaleja, ettei todellisuus pääsisi unohtumaan. Tänä iltana lähden takaisin Tampereelle yöjunalla. Lunta sataa ulkona ja on mukavan leppoisa olo.