Monday6am

tiistaina, lokakuuta 11, 2005

Liian paljon niin pienelle

Joskus on päästettävä vyöryviin joen pauloihin se sisältä täyteen pakattu kanootti. On vapautettava se valloilleen ilman melojaa, ilman meloja. Melkeimpä täytyy varmistaa, että tuo kanootti varmasti kaatuu, jolloin sisältö leviää laajalti pitkin lääniä. Joskus tuo kaataminen on ainut tapa varmistaa, että palatessaan takaisin oikein päin, se myös jatkossa pysyy pystyssä. Ainakin siihen asti kunnes se juuttuu kiinni pohjastaan liian suureksi kasaantuneen painolastin takia ja se on taas työnnettävä irti, ehkä kumottava sen kuvitteelliset ketarat kohti maailman kattoa.

***

Niin, on ihan helvetin painava olo ja tuntuu siltä, että on pakko upota nyt hetkeksi veden alle kuohuihin, että voin nousta kelluen taas takaisin pinnalle ja kiivetä takaisin rantakiveykselle ylläpitämään elämää päiväjärjestyksen kaaoksessa..

1 Comments:

  • At 11 lokakuuta, 2005 10:26, Anonymous Anonyymi said…

    Minustakin tuntui alkusyksystä juuri tuolta. Kaikki velvollisuudet kaatui niskaan samalla kertaa. Kokemukseni mukaan siihen auttaa kun tekee päivän kerrallaan eikä koita miettiä yli viikkoa eteenpäin.

    Tietty aina pitää olla kaukaisemmassa tulevaisuudessa valopilkkuja, joita kohti jaksaa puskea. Minä ainakin olisin tosi masentunut jos ei olisi helmikuussa Goom-risteilyä odotettavissa. Tuohon väliin voi sitten tunkea kaikenlaista lisäohjelmaa läheisten ihmisten kanssa.

    Kylläpä on tätä kirjoittaessa happoinen olo, tuli eilen illalla taas tinattua melko laadukkaasti. En oikeastaan edes ymmärrä miksi.

    Toivotan kuitenkin voimia jaksaa eteenpäin :)

     

Lähetä kommentti

<< Home