Monday6am

tiistaina, syyskuuta 13, 2005

Morning glory with eyes sealed

Aamuherääminen on kummallisen paljon vaikeampaa syksyllä kuin kesällä. Johtuuko se vähenevästä valon määrästä? Yltyvistä kiireistä ja nurkan takana odottavasta stressistä? Vai kenties siitä, ettei vapaa-aikaansa enää ehdi käyttää rentoutumiseen vaan esimerkiksi kouluhommien väkertämiseen hiki hatussa? Kyllä, minulla on aamuinen heräämisongelma. En meinaa saada silmiäni auki enkä millään halua totella herätyskelloa. Yhden aamuluennon ohi olen tosin vasta nukkunut, mutta ounastelen, että näin tulee syksyn aikana tapahtumaan useamminkin.

Valmennuskausikin alkoi taas ja viime viikolla olin ensimmäistä kertaa altaan reunalla. Edellisestä kerrasta olikin jo pidempi aika; viimeksi kesäkuun alussa. Kaikki uimarit olivat uusia, mutta suurin osa vaikutti oikein mukavilta. Toivottavasti ehdin opiskelujen ohessa piipahtelemaan hallilla riittävästi. Näiltä näkymin minut on pistetty kolmelle päivälle viikossa, mutta vaihtoviikoin. Luultavasti rankempina kouluviikkoina voin jättää reenimäärän yhteenkin. Sopimuskysymys.

Sain ensimmäiset viikkoharkat tehtyä eilen illalla. Huomasin, että ne olivat ajattelua vaativia, mutta tästä syystä juuri ne tuntuivat erittäin hyödyllisiltä. On oikeasti jo aika hakea aivot narikasta ja alkaa käyttämään niitä. Siispä tietorakenteilla oli hyvä aloittaa. Huomiseksi pitäisi vääntää tilaston ensimmäiset harjoitukset, mutta ne eivät onneksi ole kamalan vaikeita. Sitten pitäisi lueskella jotain tieteellisiä tekstejä Requirements Engineeringiin, tehdä siihen liittyvä kotitehtävä, opetella ruotsia, aloitella tutkielmaa, kirjoitella kahta eri luentopäiväkirjaa.....niin mitäpä muuta. Tekemistä riittää, takaan sen.

Kiireistä huolimatta kotirintamalla menee erinomaisesti. Vuosipäivä sen kun lähestyy, mutta meillä ei ole vielä mitään suunnitelmia. Luultavasti päädymme siis jonnekin ravintolaan herkuttelemaan ja nauttimaan toistemme seurasta. Il Forno kuulemma suljettiin ja sitä harmittelen, koska se oli ehdottomasti paras ravintola, missä olen Tampereella ollut. Ja samalla romanttisin.

3 Comments:

  • At 15 syyskuuta, 2005 16:33, Anonymous Anonyymi said…

    Minäkin jaksoin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen käydä uimassa maanantaina. Kurkku oli kipeä ja mahassa tuntui kuin auto olisi peruuttanut yli, mutta meninpä silti polskuttamaan. Tulokset oli kerättävissä seuraavana aamuna.

    Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen itseeni - pelkäsin kesällä halliuinnin lopetettuani, että tästä tulisi yet another harrastus joka jäi kesken motivaatiopuutteen vuoksi. Onneksi mahan ympärillä kasvavat vararenkaat pakottavat uimaan kerta toisensa jälkeen. Inhoan juoksemista ja melkeinpä kaikkia aerobisia liikuntamuotoja. Jostain syystä uinti on ainoa jota jaksan tehdä.

    Pitäisi myös alkaa käymään kuntosalilla. Mutta enhän minä nyt herranjumala semmoiseen voi mennä - en osaa kuitenkaan käyttää laitteita, ja teen kaikki liikkeet väärin. Enkä tod.näk. jaksaisi sitäkään harrastusta jatkaa. Olisipa joku joka väkisin repii mut aina mukaan kaikkeen ja pakottaa tekemään. Arvostaisin.

    Tällä viikolla meni luentokin paremmin - vähemmänkin asiasta tietävät tuntuivat olevan edes vähän mukana asiassa. Työpaineita on edelleen, ja viikkoharkat ovat jääneet tasaisesti tekemättä. Mutta eipä tässä hätää, 29 noppaa on varattu syksylle, on varaa jättää jotain keskenkin.

     
  • At 16 syyskuuta, 2005 23:14, Blogger Monday6am said…

    Jos kaikki muu on mennyt kohtuullisesti niin sitten mokailin tänään työaikojeni kanssa. :( Olin kirjoittanut kalenteriini, että olen työvuorossa 13-21, mutta töihin päästyäni yhdeltä selvisi, että se vuoro olikin 12-20. Blargh. Ja joka ikinen työkaveri jaksoi huomauttaa asiasta ja jotkut vielä kerta kerran jälkeen.

    Urheilusta puheen ollen, en ole pyöräillyt ihan yhtä paljon enää bussikortin ladattuani, mutta kyllä olisi vielä tarkoitus pyöräillä, kunnes kelit käyvät liian kylmiksi. Atalpaan en ole vielä ehtinyt ja uimahallillakin olen käynyt vain altaan reunalla komentelemassa. Jospa vaikka joskus selviäisin itsekin altaaseen...tekisi nimittäin varmasti hyvää minullekin.

    Itsekään en ole koskaan tykännyt juoksemisesta. Se on vaan inhaa, väkisin liikkumista. Hiihtäminenkin on kivempaa, mutta en kyllä silti kovin mielelläni lähtisi hiihtämäänkään. Yksi kerta Hervannan hiihtoladuilla sai minut vannomaan, ettei enää ikinä. :)

    Kuntosalia ei kyllä kantsi pelätä. Siellä on aina kymmenen muuta, jotka tekee myös väärin. Ja tekiessähän oppii. Jos saisi edes otettua tavaksi käydä silloin tällöin salilla...ei mitään kolmesti viikossa pullistelua vaan ihan pitäen mielessä kuinka mukavaa se voi olla välillä tehtynä.

    Noppamääräsi kuulostaa hurjalta. Saa nähdä paljonko sitä itse saa niitettyä. Paljon olisi tarkoitus, mutta lopullinen määrä selviää vasta lukukauden lopulla. Ihan liikaa hommaa vielä edessä ennen sitä!

     
  • At 17 syyskuuta, 2005 00:52, Anonymous Anonyymi said…

    Kuulostaa reilukerholta tuo sinun työpaikka. Hae ihmeessä ensi kesäksi laitoksen harjoittelupaikkoja!

    Kävinpä sitten vielä torstaina tekemään kolmannen uinnin samalla viikolla. Eli kyllä, uhmasin flunssaa vielä kolmannenkin kerran ja nyt on aika pirun surkea olo. Kiva olla demopartyilla pikku maisteessa kauhea päänsärky päällä, nenä aivan tukossa. Pääsispä kohta jo nukkumaan... Mutta kun on ihan absoluuttinen pakko käydä uimassa! En ole tyytyväinen itseeni jos laistan liikunnastakin. Olen laistanut liian kauan. Tämä on se yksi asia jota en jätä kesken, vaikka kuolisin.

    En kyllä odota saavani kaikkia kursseja suoritettua. Jos saan tämän vuoden jälkeen 110 vanhaa noppaa kasaan, olen tyytyväinen.

    ...vai pitäisiköhän minun jo kohta alkaa hyväksymään että lause "kaikkia ei voi miellyttää" saattaa sisältää minut itseni. Jos vaan yritän liikaa?

     

Lähetä kommentti

<< Home