The idyl inside ja muita viimeaikaisia huomioita

1. Rannekello. En tiedä kuinka tyypillistä se on, mutta olen useampaan kertaan huomannut kuinka rannekellosta jää ranteeseeni iso musta läikkä, jos kosteutta pääsee ihon ja itse kellon väliin. Ilmeisesti jotain pinnoitetta tarttuu tällöin iholle. Onkohan tämä titaanin ominaisuus vai liekkö kaikissa metallisissa rannekkeissa sama ongelma? Tämä kello tuli hankittua (lahjana) sen jälkeen, kun edellinen nahkarannekkeinen kello aiheutti melkoiset ihottumat juurikin hikoamisen tuloksena. Nykyinen ranneke ei ole missään vaiheessa aiheuttanut ihottumaa, joten loikkaus oli kuitenkin parempaan suuntaan.
2. Curling. Jotain käsittämätöntä. Itse peli voi periaatteessa olla oikein mielenkiintoinen, mutta olen ollut todella hämmästynyt kyseisen lajin saamasta suosiosta Torinon 2006 vuoden olympialaisten yhteydessä. Tuntuu, että kaikki opiskelijakaverit ja tutut seuraavat silmä kovana Suomen menestymistä tässä lajissa. Tässäkin varmaan tosin vaikuttaa juuri se, että Suomi on pelannut hyvin ja persoonallinen pelaaja Uusipaavalniemi on tuonut lajiin aivan omaa karismaansa. Voisin toki joskus opetella itsekin kyseisen pelin säännöt, mutta toistaiseksi en ole malttanut jäädä istumaan sohvalle kokonaisen pelin ajaksi. Muoti-ilmiöksi silti nimeäisin kyseisen pelin seuraamisen, sillä opiskelijapiireissä menestys tuntuu tällä hetkellä olevan valtava. Mikä suuri ammottava aukko tuleekaan, kun olympialaiset loppuvat...
3. Luistelu. Kaivoin eilen luistimet esille ensimmäistä kertaa neljään tai viiteen vuoteen. Vielä mahtuivat jalkaan, vaikka puristivatkin nilkkojen kohdalla sitoessani narut niin tiukalle. Aluksi meno oli melkoista hoippumista, mutta vähitellen pyörähdellessä itsevarmuus liikkeeseen palasi. Hetkeen en voinut kuvitellakaan, että olisin voinut "sirklata", sillä uskoin luistinten samantien karkaavan altani. Toisaalta, mitä sitten vaikka olisinkin kaatunut! Ala-asteella harjoiteltiin kaatumista; miksen nyt saisi muka kaatua? En kuitenkaan kaatunut, vaikka jonkin verran sirklasinkin. Lisäharjoittelua silti kaivataan. Vielä kun saisi luistelukumppanin niin jo olisi mainiota. Hupiluistelua klo 21.30. Kentän valot menivät pois päältä tuohon aikaan, jolloin palailimme hauskuutettuina kotiin.
4. Luistelukentät. Olen bongannut viime aikoina varmaan viisi eri luistelukenttää asuinpaikkani lähistöltä. Myös pari uutta puistoa olen löytänyt ja uuden lenkkipolun. Ihan hienoa, että ympäristösuunnittelussa on otettu liikunnan ja ulkoilun tärkeys huomioon. Lasten leikkipuistoja löytyy myös yllättävä määrä, joten ei lainkaan hassumpi paikka elää tämä kaupunginosa.
5. Työnhaku. Siinä vasta kestävyyslaji! Työnhakua ei todellakaan ole suunniteltu laiskoille, sen olen totisesti huomannut täytellessäni työnhakulomakkeita firmojen sivuilta. Lomakkeet ovat usein moniosaisia, monisivuisia ja useinkaan sivuilla ei ole mitään merkkiä etenemisestä esim. 3/5. Viimeisin lomake oli VTT:n työnhakulomake mitä täyttelin varmaan vähintään puolitoista tuntia. Ensin kysyttiin kaikki mahdolliset työkokemukset ja erityisosaamiset ym ym ja sitten sivulla 4/4 (tms) käskettiin pasteamaan kenttään CV:n sisältö. Kirjoittelin oikeasti aika moneen otteeseen samat tiedot, sillä missään vaiheessa ei arvannut mitä seuraavalla sivulla satuttaisiin kysymään. Ja kun *tosissaan* yrittää saada harjoittelupaikkaa, silloin joutuu miettimään vastauksiaan. Kestävyyslaji, jossa ei liene kehity treenaamatta ahkerasti.
6. Idylli. Joku saattaisi kutsua Härmälää ghettoksi. Kyllä, onhan täällä paljon rumia kerrostaloja Nuolialantien varressa. Mutta mitä syvemmälle Rantaperkiöön ja Härmälään astelee, sitä paremmin paljastuu se perheidylli mitä se pitää sisällään. Kuten mainitsin, on puistoja, urheilukenttiä, muutaman kilometrin varrella pelkkäää omakotitaloaluetta. Juoksin tänään 45 minuutin lenkin ympäriinsä täällä lähistössä ja ihastuin. Erään pienen kadun varrella oli vieläkin valkoiset jouluvalot pihan puissa ja talon reunoissa. Olkoonkin, että joulu on ohi, näky oli koskettava. Halusin heti muuttaa johonkin kadun taloista. Omakotitalojen ikkunoista näkyi silloin tällöin naisia puuhastelemassa ja jonkun kerran mies tai pari kaljalla ja tupakalla kerrostalon pihalla. Aloin suuresti epäillä, että kaikki miehet istuivat tv:n ääressä katsomassa olympialaisia. ;)
7. Suihku. Mikä sen parempaa kuin viileä suihku lenkin jälkeen? Mikä sen parempaa kuin lämmin suihku aamulla heräämisen jälkeen? Jakkara puuttuu yhä! Ainut kurjuus talvisuihkuttelussa on, että iho kuivuu!
   
8. Lörpöttely. Olen huijannut jo puolisen tuntia työajasta lörpöttelyyn, joten se havainnoista tällä kertaa.