Boom boom boom...

Ehkä voisin vihdoinkin kirjoitella tänne. Jostain syystä ei ole vain viime aikoina huvittanut kirjoitella tänne niin paljon. Normaalisti tietokoneella käytetty aika on mennyt kirjoja lukiessa. Viime viikolla luin Dan Brownin Enkelit ja demonit. Amsterdamin reissulla lukaisin läpi Alice Seboldin kirjan Oma taivas. Enkelit ja demonit oli kyllä erittäin viihteellinen, mutta ei todellakaan mikään masterpiece. Kyllä sen kahdessa päivässä lukaisi läpi ja totesi hieman liikaa yhtymäkohtia Da Vinci -koodiin. Oma taivas oli kirja, joka ulottui hieman syvemmälle tunnetasolle ja sai minutkin välillä kyyneliin. Kirja siis kertoi 14-vuotiaasta tytöstä, joka raiskataan ja tapetaan ja sitten hän taivaasta käsin seuraa perheensä elämää tämän jälkeen ja koittaa johdattaa heitä ratkaisemaan tapahtuneen vääryyden.

Viime viikko meni tosiaan pääosin yksin kotona hiljaisuudessa. En hirveästi käynyt kodin ulkopuolella muuta kuin töissä vaan nautin siitä, että sain olla kotona ulkomaailman tavoittamattomissa. Kokkailin epätoivoisia dieettiruokia...eli kidutin itseäni parska- ja kukkakaalilla. Ja lueskelin sen kirjan. Suunnittelin syksyn opintoja. Nautin Amsterdam-kuvien katselusta. Yhtenä iltana kävin kavereiden kanssa Hervannan vesitornilla katselemassa maisemia ja mättämässä munkkia (valitsin kaikkein suurimman - se siitä dieetistä ;P). Perjantai-illan pelailimme TTY:n pihalla mölkkyä. Se oli minulle ensimmäinen kerta ja totesin kyseisen pelin oikein mainioksi.

Perjantai-iltana M palaili Norjasta (ja siitä asti olen ollut taas niin korviani myöten rakastunut, että melkein hävettää). Olivat viimeisenä päivänä ajaneet 800km, mikä on aika paljon. M ei ole koskaan autollakaan ajanut päivässä niin paljon ja nyt motskarilla sitten repäisi sen verran. Yllättäen oli aika väsynyt sen jälkeen ja hartiat jumissa. En ole vielä matkakuvia nähnyt, mutta varmasti upeita maisemia näkivät ajaessaan Pohjois-Norjan lumihuippuisilla vuorilla puurajan (? vai metsärajan?) yläpuolella.

Lauantaina meidät oli kutsuttu M:n lapsuudenkaverin toimesta valmistujaisbileisiin Saunasaareen tms Lentävänniemen kärkeen. Kyseessä oli siis bileet, jotka järjesti viisi boomaria, jotka olivat juuri saaneet itselleen kauppatieteen maisterin arvonimen. Väkeä oli paljon, sauna lämmin, loistavaa pyttipannua, valtavasti tehokasta boolia, mölkkyä, saappaan- ja tikanheittoa, musiikkia, auringonpaistetta, höpinää, hassuttelua ja naurunremakkaa. M:stä ja minusta oli illan aikana otettu aika monta halipusu-kuvaa, joten ilmeisesti olimme tosiaan niin iloisia siitä, että saimme viiden päivän erossa olemisen jälkeen taas höpöttää yhdessä. Hyvät bileet siis oli.

Olin kuitenkin aika ihmeissäni boomareitten (tampereen kielestä suomennettuna kauppatieteilijöiden) ja muiden ihmisten välisestä kulttuurikuilusta. Otetaan nyt vaikkapa boomarinaiset. Illalla oli tosiaan parin tunnin saunomismahdollisuus niin neidit olivat saapuneet saunalle bikinivermeissään ja uiskentelit normaalisti. Sitten kun oli pukemisen aika, alkoi ihan uskomaton säätö. Tytsyillä oli nimittäin mukana 3 eri parfyymiä, meikinpoistoaineet joka lähtöön, hiustenkuivaaja, hiussuihkeet ja useampi vaatekerta. Sit oli hirvee keskustelu ja päättämisen vaikeus mitä parfyymiä pistää ja mitkä vaatteet jne.

Olin hetken aikaa siellä pukkarissa ja kuuntelin kuinka nämä kaksi blondia avautuivat jostain kaveristaan, koska tuo kaveri ei koskaan kuulemma vaivaudu laittamaan hiuksiaan riittävän hyvin. "Siis niinku, jos se vois ees joskus tehdä jotain muuta niille kuin vaan suihkun jälkeen kuivata ne föönillä ja pistää kii." Hehe...mä teen hiuksilleni jotain muuta kuin tuon mainitun ehkä kolmesti vuodessa, joten hohhoijaa. Mistä tulikin mieleeni, puhuukohan mun naispuoliset kaverit musta sit paskaa, kun mä en "laita" hiuksiani...

Lahjaksi tuolle valmistuneelle kaverillemme annoimme Donald Trumpin jonkun rikastumisoppaan.