Se ol' SHOKKI
Voi tulla lukijoille pienenä shokkina, että tänne yhtäkkiä kirjoittelen! Viimeksi taisin kirjoitella viime vuoden elokuussa jossain angstipuuskassa ystäväni V:n valmistujaisten jälkeen. Ja sitten se kirjoittelu vain jäi...
Olen uskotellut itselleni, ettei tässä oikein ole ollut aikaa kirjoitella blogia. Miksi? No koska kaikki vapaa-aika pitäisi tietenkin käyttää gradun tekemiseen. No, olenko onnistunut siinä? Heh, I've failed miserably, mutta itselle sen uskotteleminen on kuitenkin saanut aikaan noin 7 kuukauden jatkuvan ahdistuksen. Sanoisin, että nyt ensimmäistä kertaa alan saada jotain uskoa siihen, että jonain päivänä minulla todella on valmis gradu. Milloin? Siitä en ole vielä valmis puhumaan ;)
Tänään oli hyvin erikoinen päivä. Laitoin herätyskellon soimaan 03.40, pomppasin sängystä ja siirryin sohvalle, jossa minun piti nukkua tasan neljään, mutta pääsinkin ylös vasta 04.45. Ei se herääminen niin helppoa ole kuin luulisi. Ei sillä, että tuohon aikaan sen tarvitsisikaan olla helppoa, mutta olisihan se kiva olla virkeä juuri silloin kun on päättänyt aloittaa päivän ennen auringonnousua ja alkaa samantien piiskaamaan itseään gradun kimpussa. Pari tuntia hommien kimpussa meni oikein hyvin, mutta noin 06.45 iski kooma ja minun oli pakko mennä nukkumaan 25 minuutiksi. Sitten eikun suihkuun ja sykkelöimään kohti yliopistoa, missä tietenkin viime hetken paniikit ennen gradun aineistonkeruuta.
Kun aamulla lähdin kotoa, ulkona näytti vain lievästi kurjalta, sillä tiet olivat kastuneet ja vettä näytti tihkuttavan. Päätin kuitenkin pyöräillä ja pukea ihan tavalliset vaatteet päälle, sillä ei nyt pieni tihkusade minua lannistaisi. Aikani panikoituani viime hetken valmistelujen kanssa, katsoin pihalle ja näky aiheutti pienoisen shokin: vettä tuli aivan kaatamalla ja salamoitakin näkyi horisontissa! Totesin itsekseni, että "jee olipa hieno idea tulla pyörällä...varsinkin kun nyt pitäisi pyöräillä videokameran kanssa sitä graduaineistoa keräämään Toisaalle!" Puntaroin siinä bussin ja taksin välillä ja synkkyyden hetkellä kaverini P lupautui viemään minut autolla (Kiitos!!). Juuri ennen lähtöä ilma muuttui aivan yhtäkkiä ja alkoikin satamaan jotain lumen ja rännän välimailta. Ei voinut kuin ihmetellä. Yllättäen silloin, kun vihdoin pääsin aineistonkeruusta pois....AURINKO PAISTOI TAIVAAN TÄYDELTÄ. Ok ok. Suomalainen kevät yllättää aina välillä.
Myöhemmin kotiin pyöräillessäni töistä joskus puoli seitsemän maissa sain kokea miltä tuntuu ajaa pyörällä myötätuulessa ja tietenkin myös vastatuulessa. Myötätuulessa selvisin melkein koko Hatanpään suoran polkematta - kunhan vain ohjasin pyörää oikeaan suuntaan. Jossakin kohtaa tuuli yllätti ja melkein heitti minut liikennemerkkipylvästä vasten, mutta sain onneksi käännettyä pyörän pois ajoissa. Myötä- ja vastoinkäymisiä siis!
Kyllä on sen pyörän kanssa paljosta selvittykin! Talvipakkaset puri pahiten, mutta pyörä ei ollut siitä kovin moksiskaan. Minä olin yhtenä aamuna, kun pakkasta oli -29 ja jouduin pyöräilemään viitisen kilometriä aamuyöllä Kalevan uimahallille. Pyöräily oli aivan järkyttävä kokemus ja sen perään jouduin vielä värjöttelemään hikisenä pakkasessa, kun bussi oli myöhässä. Ei hyvä! Ja sitten, kun bussi tuli, selvisi, että bussi on kaksikerroksinen turistibussi, jota ei ole tarkoitettu talviajoon. Bussissa oli pakkasta koko matkan Tampereelta Espoonlahden uimahallille. Tuli totisesti koti-ikävä sillä matkalla!
Jostain telkku.comin keskustelupalstalta osui silmiin Greyn anatomiassa esitetty biisi: Anna Nalick - Breathe. Sen etsin netistä ja kuuntelin tovin ja oikein hyvin viihdyin sitä luupilla kuunnellessani. Mukavaa välillä kuulla ihan erilaisia artisteja, mitä normaalisti soittelee. Last.fm:stä kuuntelin tänään Similar to Faithlessiä ja aijai kun tuli hyviä biisejä. Niin hyviä, että melkein harmitti lähteä töistä kotiin. Melkein.
Tunti vielä ja sitten viikon televisioviihteen kohokohta: Greyn anatomia. Olen ehkä kaksi jaksoa missannut. Onneksi kaikki muut suosikkisarjani ovat tauolla niin voin harkita viisikirjaimista sanaa nimeltä "elämä"! Auta armias mihin elämättömyyden loukkoon joudun toukokuusta eteenpäin. Siitä myöhemmin joskus, sillä nyt pitäisi syödä jotain. Jotain leipää ehkä, jonka päälle voin kasata juustoa, mmmm.
Olen uskotellut itselleni, ettei tässä oikein ole ollut aikaa kirjoitella blogia. Miksi? No koska kaikki vapaa-aika pitäisi tietenkin käyttää gradun tekemiseen. No, olenko onnistunut siinä? Heh, I've failed miserably, mutta itselle sen uskotteleminen on kuitenkin saanut aikaan noin 7 kuukauden jatkuvan ahdistuksen. Sanoisin, että nyt ensimmäistä kertaa alan saada jotain uskoa siihen, että jonain päivänä minulla todella on valmis gradu. Milloin? Siitä en ole vielä valmis puhumaan ;)
Tänään oli hyvin erikoinen päivä. Laitoin herätyskellon soimaan 03.40, pomppasin sängystä ja siirryin sohvalle, jossa minun piti nukkua tasan neljään, mutta pääsinkin ylös vasta 04.45. Ei se herääminen niin helppoa ole kuin luulisi. Ei sillä, että tuohon aikaan sen tarvitsisikaan olla helppoa, mutta olisihan se kiva olla virkeä juuri silloin kun on päättänyt aloittaa päivän ennen auringonnousua ja alkaa samantien piiskaamaan itseään gradun kimpussa. Pari tuntia hommien kimpussa meni oikein hyvin, mutta noin 06.45 iski kooma ja minun oli pakko mennä nukkumaan 25 minuutiksi. Sitten eikun suihkuun ja sykkelöimään kohti yliopistoa, missä tietenkin viime hetken paniikit ennen gradun aineistonkeruuta.
Kun aamulla lähdin kotoa, ulkona näytti vain lievästi kurjalta, sillä tiet olivat kastuneet ja vettä näytti tihkuttavan. Päätin kuitenkin pyöräillä ja pukea ihan tavalliset vaatteet päälle, sillä ei nyt pieni tihkusade minua lannistaisi. Aikani panikoituani viime hetken valmistelujen kanssa, katsoin pihalle ja näky aiheutti pienoisen shokin: vettä tuli aivan kaatamalla ja salamoitakin näkyi horisontissa! Totesin itsekseni, että "jee olipa hieno idea tulla pyörällä...varsinkin kun nyt pitäisi pyöräillä videokameran kanssa sitä graduaineistoa keräämään Toisaalle!" Puntaroin siinä bussin ja taksin välillä ja synkkyyden hetkellä kaverini P lupautui viemään minut autolla (Kiitos!!). Juuri ennen lähtöä ilma muuttui aivan yhtäkkiä ja alkoikin satamaan jotain lumen ja rännän välimailta. Ei voinut kuin ihmetellä. Yllättäen silloin, kun vihdoin pääsin aineistonkeruusta pois....AURINKO PAISTOI TAIVAAN TÄYDELTÄ. Ok ok. Suomalainen kevät yllättää aina välillä.
Myöhemmin kotiin pyöräillessäni töistä joskus puoli seitsemän maissa sain kokea miltä tuntuu ajaa pyörällä myötätuulessa ja tietenkin myös vastatuulessa. Myötätuulessa selvisin melkein koko Hatanpään suoran polkematta - kunhan vain ohjasin pyörää oikeaan suuntaan. Jossakin kohtaa tuuli yllätti ja melkein heitti minut liikennemerkkipylvästä vasten, mutta sain onneksi käännettyä pyörän pois ajoissa. Myötä- ja vastoinkäymisiä siis!
Kyllä on sen pyörän kanssa paljosta selvittykin! Talvipakkaset puri pahiten, mutta pyörä ei ollut siitä kovin moksiskaan. Minä olin yhtenä aamuna, kun pakkasta oli -29 ja jouduin pyöräilemään viitisen kilometriä aamuyöllä Kalevan uimahallille. Pyöräily oli aivan järkyttävä kokemus ja sen perään jouduin vielä värjöttelemään hikisenä pakkasessa, kun bussi oli myöhässä. Ei hyvä! Ja sitten, kun bussi tuli, selvisi, että bussi on kaksikerroksinen turistibussi, jota ei ole tarkoitettu talviajoon. Bussissa oli pakkasta koko matkan Tampereelta Espoonlahden uimahallille. Tuli totisesti koti-ikävä sillä matkalla!
Jostain telkku.comin keskustelupalstalta osui silmiin Greyn anatomiassa esitetty biisi: Anna Nalick - Breathe. Sen etsin netistä ja kuuntelin tovin ja oikein hyvin viihdyin sitä luupilla kuunnellessani. Mukavaa välillä kuulla ihan erilaisia artisteja, mitä normaalisti soittelee. Last.fm:stä kuuntelin tänään Similar to Faithlessiä ja aijai kun tuli hyviä biisejä. Niin hyviä, että melkein harmitti lähteä töistä kotiin. Melkein.
Tunti vielä ja sitten viikon televisioviihteen kohokohta: Greyn anatomia. Olen ehkä kaksi jaksoa missannut. Onneksi kaikki muut suosikkisarjani ovat tauolla niin voin harkita viisikirjaimista sanaa nimeltä "elämä"! Auta armias mihin elämättömyyden loukkoon joudun toukokuusta eteenpäin. Siitä myöhemmin joskus, sillä nyt pitäisi syödä jotain. Jotain leipää ehkä, jonka päälle voin kasata juustoa, mmmm.
posted by Monday6am @ 19:33
1 comments
