Asuntoesittely

Asuntoa ostettaessa ostaja on kuningas. Jos ostaja ei maksa niin myyjä joutuu laskemaan hintaa ja myymään halvemmalla. Asunnon vuokrausbisneksessä pääkaupunkiseudulla on totisesti vuokranantajilla kuningasasema. Kävin maanantaina katsomassa asuntoa, jonka esittelyyn sattui samanaikaisesti tulemaan neljä muutakin henkeä. Vaihtari, työtön, opiskelija (töissäkäyvä) ja minä.

Se että muita tuli samalla niin monta oli sekin vähän hassua, mutta hassumpaa oli se, että oikeasti esittelyssä tuntui siltä ettei asuntoa esitelty vaan meitä vuokralaisia haastateltiin. Esimerkiksi kihlasormukseni nähtyään vuokraisäntä kysyi "Ahaa, sinulla on sormus kädessä...kuinkas iso perhe tänne on kanssasi muuttamassa?" Olin ihan varma, että vaikka kuinka tuossa selittelisin niin mönkään menisi vastaus. Muutkin tyypit vaikuttivat mukavilta ja hirmuisen kovasti vakuuttelivat tarvetta saada ko. kämppä. Oikeasti koko tapahtuma oli ns. "kilpaperseennuolemista", sillä käytännössä jokainen vain kehui itseään ja suostui kertomaan ties mitä vakuuttaakseen vuokraisännät. Amazing. "Aijaa, olet työttömänä, haetko silti töitä?" "Rellestättekö te paljon?" "Kauanko aiotte asua tässä?" "Kuka teistä haluaa tätä kämppää erityisen paljon?"

Katsottuani kämpän läpi ja kerrottuani nuo detaljit elämästäni ventovieraiden edessä, päätin lähteä bussilla keskustaan, koska minun ei olisi mitään järkeä jäädä tappelemaan asunnosta...jos ei asuntoa saisi niillä tiedoilla mitä annoin niin silloin ei saisi - so what, life goes on. Meille sanottiin, että he päättävät vajaasta kahdestakymmenestä hakijasta kenelle asunto menee torstaihin mennessä ja pistävät kaikille mailin saivatko kämppää vai ei. Eilen, tiistai-iltana minulle tuli maili, että he olivat päättäneet tarjota asuntoa minulle. Olin ihan epäuskoinen, että he päätyivät minuun, vaikka minulla on myös asunto Tampereella ja mies yhtä lailla.

Ilmeisestikin vaa'assa painoi niin vahvasti se, että olen vakitöissä ja tuskin hirveä rellestäjä, että ties mitkä muut asuntoa ehdottomasti myös tarvitsevat henkilöt jäivät kakkossijalle. Toki olen onnellinen, että sain itse ko. kämpän, mutta toisaalta en pidä valintaa reiluna niiden muiden kannalta. Mutta olihan se vuokranantajan kannalta turvallinen valinta! (Vaikka en tiedäkään miten kauan oikeasti asunnossa tulen asumaan! Eipä silti, ei sitäkään tiedä milloin siihen putkiremontti pasahtaa päälle, joten ehkäpä heilläkin oli taka-ajatus ettei tulisi liian epätoivoista ja liian vakinaista asukkia??)

Tänään kävin allekirjoittamassa sopimuksen kahvikupposen äärellä. Mukavia ihmisiä, ei siinä mitään. Se "haastattelu" vain pisti ihmettelemään koko yksityiseltä vuokraamisen ajatusta. Aiemmin olen vuokrannut vain TOASilta eli opiskelija-asuntosäätiöltä, joka ei paljon tuloja tai lemmikkejä ja biletystottumuksia kysellyt. Helsinki on uutta täynnä.