Kipeän mielen vuodatusta pienestä nuhaköhäkuumeesta

Huuleni ovat halki, viime yö meni suu törröllään auki. Appelsiinimehua kuivaan kitaan, huulirasvaa kärsiville jo piikikkäille koppuroille, nenäliinaa pysäyttämään liman öinen vallankumous.

Yöllä ei ehtinyt yskiä, töissä senkin edestä. Niistäminen...siinäpä vasta ääniraitaa elämälle, uudelle elinympäristölle.

Mitä tehdä jos ei ole kuumemittaria, mutta uskoo silti olevansa kipeänä? Menee tietenkin töihin ja odottaa hetkeä, jolloin pääsee mittarin ostamaan!

Nyt on mittari, todistusaineistoa, särkevä pää, kasapäin märkiä rättejä ja luottamus siihen, että kun kerran kuumetta on, voin jäädä kotiin.

Vai voinko? Pitääkö kuumetta sittenkin olla yli 38 astetta, että itseään kunnioittava työläinen jää kotiin eikä vedäkään ibuprofeiinilla lämpötilaa alas normaalilukemiin.

No, katsotaan aamulla tilannetta uusiksi. Olen kuitenkin jo valmistautunut siihen, että saan maata sängyssä, katsoa Greyn anatomiaa, (yyyyyyyh kirjoittaa gradua) ja nukkua tautia pois hiljaisuudessa. Torstaina sitten takaisin töihin uudessa iskussa!