Kopinaa metron käytävällä

Mitä ei antaisi pitkä,
raskaana oleva nainen korkeissa koroissa,
häpyä hipovassa hameessaan,
kun kansa katsoo,
suu aukeaa ja pyörii pää?

On mies äimänä ihmeissään,
yhtä lailla nainen.
Myötäylpeyttä, ihailua
vai häpeää?

Mihin kohdistaa katse,
sulkeako silmät ja
alitajunnassa kuolaava suu?

Kolme roolia sekaisin,
yhtä niistä vain liikaa,
enemmän kuin tietävä silmä sallii,
suu kykenee sanomaan ja
tajunta tunnistamaan.

Sulattelen hiljaa,
mielessäni olan yli syljen ja
mietin mitä korea
kauneudellaan kampeaa vai
kampittaako itsensä
yhteisön edessä vaan.