Keskiyön mietteet vanhassa maailmassa

Mies keinahtelee tuolillaan
nojailee taaksepäin
myhäilee, yksikseen naurahtelee
sikari suussa, tammisessa työhuoneessa

Yksi imaisu sitä elämää
kevyt, mutta röhisevä yskähdys
hetken vinkuva hengitys
muutama nyrkinlyönti rintakehään

Menikö elämä väärään kurkkuun
vaari pohtii ja potkiskelee
kääntyy kohti jykevää ikkunan raamia
syksyhän siellä, väriloisto vailla vertaa

Kulaus lasin syvyyksistä
yhdellä nielaisulla muistot alas
kummasti näkö kirkastuu, aistit vahvistuu
poistuu menneisyyden tukokset sielun rööreistä

Elämä vapaana taakse jättämästään
tuo virneen papparaisen suulle
terveen punan poskille
Tästä on hyvä alkaa, sanoo

Kävelykeppi kolisten nousee istuimeltaan
ottaa ja kävelee portaat naristen
alas ja ulos maailmaan
täynnä uutta uskoa ja elämää
hivuttautuen hiljalleen kohti kuolemaa