Vihiriää jo muualla paitti luonnossa!
I have a plan. I plan on planting oregano seeds. I will water them and wait for them to grow. I will nurture them and wait until they are ready; green leaves with the scent memorable from pizza spices. And then I will EAT them.
Tein muuten pienen kuvagallerian, johon laitoin kuvasarjan kasvikokoelmastani. Uusin hankinta on joku mehikasvi, jonka nimeä en edes tiedä. Kutsuin sitä aloe veraksi, mutta epäilen että se ei sitä kuitenkaan ole. Ihmepensas puolestaan kaipaa hieman uudistusta; nykyisellään se on kovin ruma ja ajattelinkin kasvattaa pistokkaasta uuden. Ja koitan muistaa pitää sen kasvin suorassa auringonvalossa, jotta se pitäisi lehtensä mahdollisimman kirkkaana.
Tällä hetkellä rakkain kasveistani on traakkipuu, joka on ollut kasveistani kaikista sinnikkäin ja nykyään on mielestäni jo melkoisen komea. Aiemmin olin täysin hurmaantunut kirjovehkaani, mutta tuo hurma hävisi tuon kasvin kiukkuiltua minulle muuttamalla lukuisat lehdet ruskeiksi. Niin, minähän luultavasti kastelin sitä liikaa tai liian vähän ja luultavasti ansaitsin sen kiukun, mutta silti... Traakkipuu ei ole tapellut vastaan missään vaiheessa, siispä hän on ehdoton kestosuosikki.
Heh, nyt muuten tajusin, että en napsassut lainkaan kuvaa yuccapalmusta. Tämä luultavasti johtuu siitä, että kasvi on ollut M:n hoidokki enkä ole pahemmin puuttunut sen hoitoon tästä syystä. Kaipa en siis edes muistanut sen olemassaoloa ja täten unohdin ottaa siitä kuvan. Noh, ehkä jaksan senkin kuvan vielä päivittää, mutta toisaalta, eipä se ole juuri kuvaamisen arvioinen, sillä on kituuttanut hengissä jo ties kuinka kauan tekemättä yhtään uusia lehtiä. Se sinnittelee juuri sen verran, ettei sitä raski heittää pois. Pirulainen. :)
Palmuvehka, jonka kansanomaista nimeä en vielä galleriaa tehdessäni tiennyt, on aivan järkyttävän kova kasvamaan. Tuntuu, että se kasvaa sentin päivässä jokaisesta oksasta. Se ulottuu jo reilusti sohvan käsinojan yläpuolelle ja ounastelen tilanpuutetta, jos se todella jatkaa kasvua tuolla vauhdilla.
Saa nähdä milloin kokoelma karttuu jollain uudella. Orkidea olisi mukava hankkia kevääksi ja kesäksi kukkimaan. Meinasin toivoa äsken ääneen, että joku toisi sellaisen minulle tuparilahjana, mutta tupareiden ajankohta on vielä täysin pimennossa, joten ehkä ehdin ostaa itse moisen jo sitä ennen.
Suosin mielummin kasveja kuin eläimiä. En osaa edes kuvitella minkä eläimen ottaisin tänne jyrsimään johtoja tai paskomaan pitkin lattioita. Siispä en ota lemmikkiä.
2 Comments:
At 09 huhtikuuta, 2006 14:24, Anonyymi said…
Jopas on mielenkiintoinen näkökanta lemmikkieläimiin, kumma kun oma eläimistöni ei jyrsi saati pasko lattioille... Kokeile ihmeessä, paljon enemmän iloa elämään kuin sieluttomista viherkasveista :)
At 09 huhtikuuta, 2006 21:27, Monday6am said…
Juu, on ollu joskus puhetta, että voisi kaloja hommata. Kissat on kans suloisia, mutta en usko, että jaksaisin tässä vaiheessa ainakaan pitää sellaisesta huolta.
Muiden lemmikit on ihania. Olen kuullut monien sanovan, että lapsetkin ovat kivoja niin kauan kun ne eivät ole omia. Minä kuitenkin haluan lapsia parikin kappaletta ja olen sitä mieltä, että ne ovat varmasti paljon ihanampia kun ovat omia.
Lähetä kommentti
<< Home