Wake me up when september ends...

Kaukaisista sukulaisistani löytyy kokonaisia sukuhaarallisia vanhoillislestatiolaisia. En tiennyt tätä ennen kuin vasta menneenä viikonloppuna, jolloin osallistuin Vakkurin suvun sukukokoukseen Kuivaniemellä. Juhla alkoi sunnuntaiaamuna kirkolla, jonka minä ja pikkusisko skippasimme. Sieltä jatkui siirtymisellä hautausmaalle laskemaan seppele suvun "kantaisien" haudalle. Haudalla lauloivat virsiä ja sitten jatkoimme suvun kotitilalle kuuntelemaan historiikkiä suvun vaiheista. Tämän jälkeen halukkaat saivat mennä satamaan kurkkimaan hienoja tuulimyllyjä. Tuulimyllyt skippasimme, sillä niitä olemme katselleet jo monta vuotta mummolareissuilla. Juhla huipentui Merihelmeen, missä oli ruokailua ja ohjelmaa.

Useamman kerran ohjelmassa tuli ilmi kuinka jotkut sukuhaarat olivat todellan Herran Sanan levittäjiä. Ilmeisesti juuri Haukiputaalle oli levittynyt erityisen paljon näitä Sanan levittäjiä, sillä heidän oma kuoronsakin esitti kristillisiä kappaleita. Nuoria tapahtumassa oli liikkeellä varsin vähän ja onhan se ymmärrettävää, jos perheestä olisi lähtenyt esim. kaikki 10 lasta niin hinnaksi olisi tullut 200e pelkistä osallistumismaksuista. Sitä paitsi monet Sanan ihmiset jättivät tulematta sen takia, että juhla järjestettiin paikassa, joka on normaaleina viikonloppuina tanssipaikka ja siispä yökerho.

No, mitään liian pöyristyttävää en joutunut kestämään, sillä kuitenkin luulisin, että suurin osa osallistujista ei ollut niin vanhoillisia. Itsehän en juuri uskonnosta perusta ja siksi olin onnellinen, etten joutunut asiasta liikoja keskustelemaan. Minusta ei olisi viettämään elämääni synnyttäen joka vuosi lisää mukuloita maailmaan. Eikä toisaalta palvomaan jotain niin kaukaista ja matkan varrella vääristeltyä tarinaa.

Olin osa tuota sukua äidin äidin äidin kautta eli todella kaukaisesti enkä ollut tutustunut noihin ihmisiin, joten sukutarinoiden kuuntelu ja sukupuun katselu oli mukavaa puuhaa. 1800-luvulla todellakin ihmiset kuolivat nuorena. Aivan älyttömän monella syntymäajan ja kuolinpäivän välillä ei ollut kolmeakaan vuotta, monella ei vuottakaan. Ilmankos sitä on synnytelty 12 lasta maailmaan yhdestä perheestä, kun niin moni on jäänyt aikuiseksi kasvamatta. Monella näistä oli sukuhaaroista jälkeläisiä jo 200-400, omasta sukuhaarasta taisi olla jotain sinnepäin kuin 213 jälkeläistä. Heittivätkin herjaa, että vuosien kuluessa kuinkahan monta Vakkuria todellakin astelee maan päällä.

En kadu, että lähdin. Muutaman mukavan ihmisen kun tapasin ja oikein rattoisasti meni aika suvun historiikkiä kuunnellessa. Myös eräs toisen sukuhaaran jälkeläistyttö lauloi kauniilla Tenavatähti-tyylisellä äänellä ja olemuksellaan kivan laulun lavalla. Laulun, joka kertoi todella välittämään läheisistään.

Suku menettää arvostustaan ja tärkeyttään nykyaikana, kun ihmiset muuttavat kotipaikoiltaan toiselle puolelle Suomea. Ystäväpiireistä tulee melkein kuin suku. Heidän kanssaan kokoonnutaan vuosittain juhannuksen viettoon, pikkujouluihin, syntymäpäiville, häihin jne. Mutta, ei tekisi pahaa palata juurilleen ja pistää oman sukunsa tärkeämmälle paikalle sydämessä.