Home sweet home sweetness

Noni, kotona ollaan. Reissu Amsterdamiin on tehty ja kuvamateriaaliakin kertyi. Oluita tuli maisteltua joka päivä, samoin shoppailtua, syötyä ravintolassa ja käveltyä tuntikausia ympäri Amsterdamin keskustaa.

Siellä kierrellessä mietti miten kirjoittaisi kaikesta näkemästään, mutta nyt koneelle päästyä on vaikea enää jäsentää kaikkea tapahtunutta. Ympäristön vaihtuminen liene muuttanut ajatusmaailman taas. Aivan varmasti minä tässä vielä reissusta kertoilen, kunhan vauhtiin vain pääsen. Nyt olen vain tyytyväinen päästyäni nukkumaan yön omassa sängyssä.

Tampereelle saavuimme n. 00:45 bussilla ja nukkumaan menimme taksikyydin jälkeen joskus 01:50. Ei sinänsä tullut kyllä nukuttua riittävästi, koska M heräili niin aikaisin pakkailemaan Norjan moottoripyöräreissuansa varten. Tuossa tunti sitten mies lähti siis pyörän takalaukun täyteen pakattuaan kohti Pirkkalaa, mistä lähtevät isänsä ja siskonsa kanssa Vaasan ja Umeån kautta kohti Norjaa. Viikon pörräilevät kai suunnilleen. Saattaapi tulla ikävä. Toisaalta vietimme viikon 24/7 yhdessä, joten välillä on ehkä ihan ok olla yksin. :) Huippu reissu oli kyllä eikä minua haittaisi vaikka olisimme vielä toisenkin viikon jossain pörräilleet...kunhan ei vaan keskustassa sillä siihen ehti jo kyllästyä.

Riding easier than ever..

Kävimme eilen M:n kanssa moottoripyörällä ajelemassa ympäriinsä. Lähdimme suunnilleen 11:sta maissa kotoa ja suunnilleen yhdeltä iltapäivällä lounastimme ABC huoltoasemalla Padasjoella. Ilma oli mitä hienoin, sillä vaikka oli luvattu ukkosilmaa ja muutenkin kurjaa säätä, korkeintaan muutama pilvenhattara leijui ilmassa. Pääosa matkasta kuitenkin taittui nautinnollisessa auringonpaisteessa.

Ilma oli sen verran lämmin, ettei "tarakalla" missään vaiheessa tullut viileä - melkeimpä hiki vain. Matkan varrella ihailin maisemia. Maalauksellista peltomaisemaa, jossa pelto jatkui kukkulan yli pienien metsäpalstojen välistä ja hävisi vaaleansiniseen taivaaseen, jossa muutama kaunis pilvi korosti näkymää. Laitumilla näkyi laiskottelevia lehmiä. Eräälläkin niityllä oli kasa heiniä ja kasan puolella, johon aurinko paistoi seisoi yksi lehmä mutustelemassa ja toinen makoilemassa leppoisan näköisesti. Heidän vieressään pari tummempaa lehmää teki samoin. Purskahdin nauruun, niin autuaan näköisesti siinä mässäilivät ja laiskottelivat.

Useamman kerran ajoimme hevostallien ohi ja eräälläkin oli aivan nuori varsa mammansa kanssa laitumella. Pieni pörräsi äitinsä ympärillä suloisesti. Heitä olisi voinut seurata pidemmänkin aikaa. Toisen tallin pihalla oli runsaasti heposia ja näin kuinka kaksi kiehnäsi päitänsä tai turpiaan yhteen. Taisivat söpöillä - tai ainakin se siltä näytti ohikiitävän katsojan silmiin.

ABC:n pihaan saapui lauma Harley-Davidson -pyörillä ajavia miehiä ja naisia. Kaikki mustaan pukeutuneita - miehet parrakkaita ja karskeita ulkonäöltään ja puhetavaltaan. Heillä oli kyllä kieltämättä aika hienoja pyöriä, joista juurikaan mikään ei näyttänyt siltä mitä kaupasta ostetaan vaan niitä oli järjestään laitettu. Kun he istuivat terassille viereiseen pöytään nauraa höröttelimme, kun kuuntelimme kuinka heidän pyöristään oli putoillut osia kesken ajon. Esim. yhden naisen pyörästä oli irronnut peili ja toiselta kahvasta joku osa. Että niin kestävä se harrikka on!

Kauempaa katsottuna porukka näytti moottoripyöräjengiltä, mutta ei heillä kenelläkään ollut kerhon logoja vaatteissaan. Liekkö kyseessä ollut siis joku muu kuin rikolliskerho, eli joku harrikkaharrastelijakerho. Pöydässä eräs heistä avautui isoon ääneen kuinka oli liittynyt johonkin yleiseen HD-kerhoon ja kyllästynyt niiden nössötouhuun. Kuulemma aina kun häntä oli vituttanut joku asia, hän oli alkanut vittuilla ja lähetellä uhkaussähköpostiviestejä tuolle kerholle (tai ainakin kerhon lehden toimitukselle). Lopulta hänet oli erotettu kyseisestä kerhosta. Tietääppä sitten oliko HD:n meno liian nössöä vai mistä oli kyse. Luulisi tuollaisen epänössön roikaleen sitten suorilta liittyvän johonkin Bandidoksiin jne. Tai mistä minä tiedän vaikka olisikin heihin kuulunut.

No, asiasta kymmenenteen, lounas oli maittava - aurajuustokanaa lohkoperunoiden kera. Kyseisen ABC:n pizza oli kuitenkin varsin heikkoa verrattuna muiden vastaavien asemien pizzoihin. Taikinassa oli paljon kuplia, pohja oli todella ohut eikä täytettä ollut riittävästi. M siis söi peperonipizzan eikä ollut kovin tyytyväinen. Onneksi ruoka ei loppupeleissä ollut pääasia, kun oli niin paljon muita virikkeitä siinä aurinkoisella terassilla.

Paluumatkalla ajoimme harhaan muutamaankin otteeseen, kerran esim. luulimme menevämme yhtä erinomaiseksi mainittua ajoreittiä Haltian läpi, mutta päädyimmekin ajamaan lähes ympyrän muotoisen lenkin hiekkatiellä järven ympäri. Hiekkatie oli kuitenkin todella hyvässä kunnossa, joten motskarillakaan se ei ollut ongelma. Tällä tiellä naureskelin niille lehmille ja nautin muutenkin maalaisidyllin läsnäolosta. Kyseisen tien pöllyäminen myös aiheutti muistoja, sillä se tuoksui erilaiselta perinteiseen soratiehen verrattuna. Väri oli hieman ruskeanoranssi.

Luopioisten kunnan läpi ajaminen oli reissulla mukavinta, sillä ajelimme viehättäviä mutkaisia teitä ja ne tuntuvat motskarin kyydissä mukavammilta kuin auton. Jossain kohtaa M meni niin matalaksi, että näin kerrankin miltä tuntuu kun motskarin kyydissä maisema ja tie avautuu täytenä silmien edessä. Takapenkiltä kun ei näe suoraan eteenpäin vaan joutuu tuijottelemaan vain sivuilla viuhuvia maisemia. Olin niin mielissäni tuon pikkukylän läpi hurruuttelemisesta, että oli pakko halailla M:ää hieman siitä hyvästä, että oli antanut nähdä minun tuon kaartelun mutskaisella tiellä värikkäiksi maalattujen maalaistalojen keskellä.

Vasta palattuamme Tampereelle alkoi pilviä kerääntyä taivaalle ja loppuillasta salamoikin. Ukkonen tosin ei tainnut Hervannan yli pyyhkäistä vaan ohitti jotakuinkin 5km:n päästä. Mainio päivä!

Days of my not so funky life

On jo viikko kulunut kaikista hauskoista tapahtumista elikkä siitä miten vietin syntymäpäiviäni.

KE
Varsinaisena syntymäpäivänäni tosiaan menimme M:n kanssa Pyynikille uimaan, ottamaan aurinkoa ja syömään piknik-eväitä. Uimassa oli oikein mukavaa ja polskimme aika kauaksi rannasta. Siinä vaiheessa kun vesi tuntui liian kylmältä, keräsimme kamppeemme ylemmäs nurmikolle ja korkkasimme kuohuviinipullon. Pahvimukeista skoolasimme synttärisankarin kunniaksi. Kävelimme Pyynikiltä takaisin keskustaan ihan Pyhäjärven rantaa pitkin. Olin ihan innoissani maisemista ja räpsinkin siis valokuvia. M meinasi hieman hermostua, kun koko ajan pysähtelin räpsimään, mutta vaadin sitä oikeutta synttärirankariuden nojalla. Lahjaksi sain mm. Linnunradankäsikirjat, Ruusun nimen (kirjan), motskarihupun ja semmosen usb-porttiin menevän muistitikun. Viimeisin varmasti tulee parhaiten käyttöön kunhan koulu taas syksyllä starttaa.

TO
Olin töissä ja tapahtui tuo jo aiemmin kuvailemani raekuurokatastrofi ja Lontoon pommitukset.

PE
Töiden jälkeen päädyimme iltasella käymään Kultaisessa Apinassa kahdella. Istuimme karaokepuolella ja katsoimme jos jonkinmoista esitystä. Juontajatäti lauleskeli aika paljon, mutta kyllä yleisönkin joukosta löytyi useampi esiintyjä - osa jopa ihan hyviä. Yksi mies lauloi uskomattoman hyvällä äänellä ja olin otettu. Saman biisin oli käynyt vetämässä joku toinen juuri sitä ennen, mutta tuo edellinen oli tuhannenpäissään ja jäi koko ajan jälkeen. Ensimmäinen iltani KApinassa ei siis ollut edes niin kauhea kuin kuvittelin. Sieltä kun sai opiskelija-alennusta ja selkeästi se oli tasokkaampi kuin muut Hervannan pubit.

LA
Olin töissä neljään asti ja sitten väsäiltiin kakkua ja siivoiltiin viimeisiä pölyjä piiloon.Ensimmäiset vieraat tulivat kuuden maissa ja vähitellen niitä tuli lisää. En oikeastaan edes tiedä paljonko heitä oli loppupeleissä, mutta ei kai nyt ihan hirveästi. Laskin, että suurinpiirtein 14 ihmistä olisi puuhaillut täällä yhtä aikaa. Bileet olivat nimellä Havaijilaiset absintti/nänni bileet ja kukin näistä teemoista tuli jotenkin esille. Havaijilaisuus tuli esille ihmisten pukeutumisessa sekä ananastuopeissa, jotka olimme kaivertaneet kokonaisista ananaksista. Lisäksi olin ostanut pari kookospähkinää, mutta niistä ei loppupeleissä ollut hirveästi iloa. Tai no oli, näyttiväthän ne suurilta karvaisilta palleilta kaksin kappalein.

Absinttiteema taas ilmeni selkeästi sillä, että sitä tarjoiltiin bileporukalle isäntien toimesta niin paljon kuin kysyntää vain sattui löytymään. Semmoista myrkkyä se on, ettei valitettavasti todellakaan absinttivarastomme loppuneet. Nänniteema puolestaan tuli esille kakun muodossa, sillä se oli tehty tissin muotoiseksi: pyöreä ja keskellä nänni. Lisäksi stressitissi oli paikalla viihdyttämässä. Myös eräs sinkkutyttö paljasti tissinsä jossain vaiheessa. Ja illan kummallisuutena, eräs mies antoi ajella runsaat rintakarvansa pois!



Tosiaan, ihan mainiot bileet olivat. Teekkarit ja luuppilaiset tulivat aivan hyvin toimeen, vaikka kyllä taisivat teekkarit useammin kuin kerran tuumata, että luuppilaiset on ihan sekoja. Hehehe, no ovathan nuo. Jatkoimme kaupungille 00:30 bussilla ja menimme Sokeriin. Sinne saapui parikin opiskelijakaveria, jotka eivät tulleet itse bileisiin. Heistä yksi tarjosi minulle long island ice tea -drinksun. Turmiollinen drinksu. No, joka tapauksessa oli aivan älyttömän mukavaa baarissa tanssiessa ja tuttujen kanssa jutellessa.

Baarista jatkoimme vielä grillin kautta Kalevaan kaverin luo jatkoille. Ja me kolme sieltä ponnahdimme 04:30 bussilla takaisin Hervataan. Ja minä en enää voinut ihan niin hyvin.

SU
Elämäni toiseksi pahin krapula. Needless to say more. Siitä selvittyäni unen, buranan ja pizzan avulla pääsin vielä onneksi Hervatajärvelle nauttimaan auringonpaisteesta ja lämpimästä järvivedestä. Mukava lopetus niin rankalle päivälle!

MA
Töiden jälkeen sykin pyörällä Kalevaan pelaamaan ultimatea. Oli kivaa ja tuli hiki. Kävin kaverilla vaihtaan vaatteet ja sitten kävimme miittaamassa TaKaIhaNan naisia Telakalla. Mie söin jätskin ja nachoja. Mieleni ei tehnyt siideriä, joten jätin moiset väliin. Kymmeneltä lähdin polkemaan takaisin Hervantaan. Sykin aika kovaa vauhtia ja olin perillä kotona jo 25 minuutissa.

TI
Töiden jälkeen kävin Pirkkalassa päiväunilla ja sitten Hervantaan palattuamme päädyimme 22,8km pyöräilylenkille Kangasalalle, sieltä Messukylän ja Turtolan kautta Hervantaan ja Hervannan ympäri, kun kilometrejä ei meinannut tulla riittävästi. :) Oli lystig.

KE
Süskindin Patrickin kirjaa lueskelin runsaasti, mutta lisäksi piipahdin moikkaamassa teekkareita Kapinassa yhden energiajuoman äärellä.

TO eli tänään.
Amsterdamin matka lähestyy. Lähden varmaankin hoitelemaan vähän asioita ja sitten häivyn neljäksi töihin.

Summer anthem..muu kuin suvivirsi :)

Your Summer Anthem is Speed of Sound by Coldplay All that noise, and all that sound, All those places I got found. And birds go flying at the speed of sound, to show you how it all began. You're out of your mind this summer, in a good way.

What's Your 2005 Summer Anthem?

Casual Friday

Ui kun nälättää...vois melkein popsia jonkun piskin. No, ei piskiä löytynyt, mutta päivän vanhaa viiliä kylläkin. Kelvatkoon.

Kirjallisuuden lukemista pidetään itsensä sivistämisenä - viisauden kartuttamisena. Sen pitäisi avartaa maailmaa ja auttaa ymmärtämään asioita. Varmasti näin onkin. Pelkästään lukemiskyvyn puuttuminen estäisi nyky-yhteiskunnassa suurelta osin tuon sivistymisen - paitsi, jos katselisi paljon dokumentteja, uutisia jne. Eräs tuttavani on lukenut kirjoja *paljon* nuoresta pitäen ja tekee sitä nytkin opiskeluissaankin. Hänen kohdaltaan vaan mietin, että onko tuo maailman avartuminen tapahtunut, sillä hän ei voi sietää normaalia elämän menoa tai pop-kulttuuria. Onko tämä sitä "tieto lisää tuskaa"-filosofiaa? Onko tosiaan niin, että mitä enemmän lukee kirjoja - sitä enemmän ei voi sietää sitä mitä näkee ympärillään?

Joskus kun keskustelimme, hän sanoi minulle, että kanssani on vaikea keskustella jne, koska olen niin käytännön ihminen. Kuulemma joku muukin hänen kaverinsa on ja sen takia häneen on vaikea pitää yhteyttä. Olin aika suutuksissani siitä, että minusta sanottiin niin siinä mielessä kuin se olisi joku hirveän huono asia. Mielestäni olen aika kaukana käytännön ihmisestä sellaisena kuin minä käytännön ihmisen näen. Mutta on toki totta, etten istu iltojani yksin kammarissani pelkästään kirjoja ahmien. Ja on totta, etten enää protestoi kaikkea massakulttuuria samalla tavalla kuin ennen. Ja minusta on tullut avoimempi ja sosiaalisempi kuin oman yhteiskuntakriittisen angstini aikana. Haluaisin tietää mihin kohtaan voi vetää rajan akateemisen käytännön ihmisen ja akateemisen teorian ihmisen välille! Olen paljon parempi teorioiden kanssa kuin käytännön toteuttamisen kanssa. Se on valitettavasti huomattu ja opiskelemallani alalla se on puute.

Silti uskon pärjääväni elämässä näillä eväillä aivan hyvin.

Kuuntelen Laikaa. Ihan kivoja biisejä, hauskoja sanoituksia.

You never miss the water till the wet runs dry
You never miss the sun till it leaves the sky
Only know when it's too late to try
You never love a man till he says goodbye

(Laika: Uneasy)

Tänään olisi töitä klo 10-18. Kahdeksan tuntia perjantain ruuhkia. Uff!!

Eilen oli aika omituinen päivä, sillä Lontoossa tapahtui terrori-iskujen sarja, jossa on tähän mennessä kuollut kai 37 ihmistä ja jotakuinkin 700 ihmistä loukkaantui. Seurasin näitä tapahtumia televisiosta, nettiuutisista ja irkissä #london -kanavalla.

Ulkona jyrähteli, kun lähdin töihin, mutta Hervannassa ei vielä satanut. Kun kuitenkin pääsin töihin ja kassalle istumaan, alkoi jyrähdellä oikein kunnolla. Hetken päästä koko kauppakeskuksemme katto alkoi ääntelemään niin paljon, etten voinut uskoa korviani. Tässä vaiheessa kuvittelin vielä, että oli vain kyseessä rankkasade - and i mean RANKKA sade. No, kävin katsomassa kaupan ovelta ja näky oli uskomaton. Halkaisijaltaan sentin kokoisia rakeita satoi taivaan täydeltä tukkien kaivot niin, ettei vesi päässyt poistumaan kaduilta sitä kautta. Vettä tuli kuin esterin pyllystä niin, että koko kauppakeskus oli saarrettu. Kaivosta vesi vaan pulppusi takaisin kiveykselle, koska se ei vain mahtunut sisään.

Ihmiset ostivat kertakäyttökameroita ja räpsivät kuvia Hervannasta kaaoksen vallassa. Palasin kassalle ja kuuntelin sitä hirveää rytinää edelleen katolla. Epäilemättä en olisi halunnut olla pihalla liikkeellä kesämekossani tai edes gore-tex-vaatteissa moottoripyörän selässä. Hetken ajan kaupassa oli aivan uskomattoman hiljaista, koska sade varmasti pelästytti suurimman osan Hervantaa. Oli mukavaa vitsailla asiakkaille siitä tulvasta mikä sadetta seurasi. Autoja oli kuulemma pysähdellyt jopa siltojen alle, etteivät ne joutuisi rakeiden paukuttelemiksi.

Kun lähdin töistä, sekasorrosta ei ollut enää tietoakaan. Joissain syvänteissä oli isoja lammikkoja, mutta muuten ei olisi arvannut mitä oli tapahtunut kunnes menin valtaväylän ali ja meinasin lentää selälleni, sillä koko alikulku oli täyttynyt ruskealla kuralla. Huomasin, että myöskään siinä kohdalla viemäri ei ollut vetänyt riittävän hyvin, mutta oli kuitenkin hiljalleen saanut imettyä veden - jättäen kuran asfaltille. Kotona M kertoi, että hän oli ajanut pyörällä kotiin töistä ja oli välillä ajanut polvia myöten vedessä. Juurikin alikulkutunneleissa oli vain jännityksellä odottanut kuinka paljon syvemmälle vielä joutuisi ajamaan ennen kuin pääsisi pois. Mutta olihan tuo kotiin asti selvinnyt!

Jännitystä riitti. Toivottavasti tänäänkin tapahtuu jotain samantyylistä ja kauppa hiljenee niin, että me kassat saamme löhöillä kerrankin. Harvinaista kun se on, sillä kassatyö on yleensä yhtä hulinaa.

Mutta jospa pynttäytyisin ja lähtisin töihin.

Butterflies in your eyes

Uusin avotakka tuli tänään ja innostuin, kun näin ihanan perhoskellon. Sellaisen turkoosin seinäkellon. Niitä oli saatavilla vain Helsingin Life Storessa ja koska kaverini sattui tänään juuri sinne matkailemaan, pyysin häntä ostamaan minulle sellaisen. Nyt pidän vain peukkuja, että se on nätti, upea ja keittiön sisustukseen sopiva. Kuulemma se oli aika pieni, joku 25cmx25cm, ja vaikka olisin ehkä halunnut hieman isomman, eiköhän tuo pienempikin aivan kelpaa. Sitä paitsi, mitä pienempi, sen helpommin se hukkuu muuhun sisustukseen jos se sattuu olemaan hieman eri sävyä kuin muu sisustus jne.

Kävin päivällä kirjastosta hakemassa pari Amsterdam-matkaopasta. Mukaan tarttui myös Patrick Süskindin romaani Parfyymi ja aion ahmia tuon kirjan tässä lähipäivinä. Olin vain niin innoissani, kun kirjastotäti löysi kirjastokorttini varastostaan enkä joutunutkaan hommaamaan uutta. Olen vain talvella lueskellut tenttikirjoja, joten on suurta riemua päästä lukemaan välillä kaunokirjallisuutta. Nyt olen kesällä lukenut jo George Orwell: Puilla paljailla ja Sheri Reynolds: The Rapture of Canaan. Toivottavasti lukuintoni jatkuu myös pidemmälle. On minulla toki lainassa myös kolme psykologian tenttikirjaa ja kolme sosiologian, mutta en kyllä usko, että niiden lukemisesta tulee yhtikäs mitään nyt kesällä. Harkitaan niiden lukemista taas sitten syksyllä, kun muutenkin aherrus alkaa pahemman kerran.

Äiti antoi minulle hieman rahaa, että kävisin ostamassa jotain astioita. Kuulemma pitäisi alkaa keräämään jotain astiastoa, että jatkossa ihmiset osaisivat antaa lahjaksi sitä samaa sarjaa. No, kassellaan nyt.

Mutta jospa jätskiä ja myöhemmin piknik. ->

Intrapersonal thinker, madame

You are an Intrapersonal thinker

Intrapersonal thinkers:

• Spend a lot of time thinking about and trying to understand themselves
• Reflect on their thoughts and moods, and work to improve them
• You understand how your behaviour affects your relationships with others

Like intrapersonal thinkers, Leonardo worked hard to improve all aspects of himself. Other Intrapersonal thinkers include:
Sigmund Freud, Gandhi, Grahame Greene

Careers which suit Intrapersonal Thinkers include:
Psychologist, Teacher, Pilot, Child care worker, Explorer, Drama therapist

Lady always ages with grace

Linnut visertää ja ulkona on lämmintä...jo nyt kello kymmeneltä 24,8 astetta! Toivottavasti oikein mahtava päivä edessä. After all, tulee kuitenkin ikääkin tänään vuosi lisää! \o/

Jossain psykologian kirjassa oli määritelty, että Nuoruus on 12-22 vuotiaana ja Aikuisuus (siis varhaisaikuisuus) 22-40 vuotiaana. En tiedä, että olenko nyt sitten vuoden ajan ollut varhaisaikuinen vai olenko vasta nyt 23 täyttäessäni. Sanoisin kuitenkin, että jo vuoden verran olen ollut. Onhan tässä tehty iso hankinta (sohva) ja ukon kans elelty sovussa avoliitossa jne.

Still not engaged.

Mutta se nyt ei liity aikuistumiseen.....vaikka onhan se sitäkin. Aikuisten parisuhdejuttu. Askel vakavampaan vanhempaan kypsempään vakiintuneeseempaan parisuhde-eloon. Omasta kaveripiiristäni ja suunnilleen omasta ikäluokastani juurikaan kukaan ei ole kihloissa. Paitsi yksi 3v nuorempi tyttö töistä. Ukkoni kaveripiirissä kihlanneita löytyykin sitten yllin kyllin, mutta onhan kyseessä muutenkin itseäni 3v vanhempi porukka. A&M, E&T, A&E, A&L, J&K, J&J..jne. Tosin on joukossa yksi pari, jossa tyttö on ikäiseni ja "poika" kolme vuotta vanhempi. Mutta hekin ovat olleet yhdessä jo jotakin viisi vuotta tai sinnepäin. Me emme M:n kanssa ole olleet kuin kohta kolme vuotta, joten ei tässä onneksi mikään kiire olekaan. Parempi kai sitä on muutenkin elellä ilman liikoja kahleita. :)

Asuntolaina saattaakin olla se kahle, joka ensimmäisenä kaulan ympäri kiedotaan. Mutta ei vielä aikoihin!

Jännäilen mitä tulee lahjaksi. En kyllä varmasti muilta lahjoja saa kuin ehkä mummolta, vanhemmiltani, anopilta ja M:ltä. Ensimmäinen onnittelutekstari saapui juuri ja siinä luki "On kesä kauneimmillaan ja Suvi suloisimmillaan! Oikein hauskaa synttäripäivää!" Ihan kiva.

Ajattelin lähteä tästä käymään kirjastolla, joten parempi kai olisi lopettaa kirjoittelu, ettei koko vapaapäivä mene tässä! :)

Rolling 'n' roaring...how boring!

Ihmettelen minkä ihmeen takia olen aivan hien peitossa. Voiko olla, että minulla oli kuumetta ja nyt ibuprofeiini laskee sitä. Tjaa-a. Olen pelkässä yömekossa, joten ei minulla liikaa vaatettakaan ole. No, kai se tästä siihen mennessä kun lähden töihin.

Eilen käväisin ensimmäistä kertaa koko kesänä Hervannassa uimassa. Aiemmin olen uiskennellut vasta omalla mökillä Kajaanissa ja kaverin mökillä Hankasalmella. Oli oikeasti tosi lämmintä vettä; joku +20C. Ulkona oli samaan aikaan 27C ja kello oli 22:00 tjsp. Laiturilta oli kiva sukeltaa veteen pää edellä. Joulukuussa ostetut uimalasit pääsivät vihdoin käyttöön ja sain todeta, että hyvät ne ovat. Pysyivät tosi hyvin päässä veteen sukeltaessakin. Edelliset lasit tippuivat aina suorilta pois.

Minulla on vähän sellainen fiilis, että urani uintivalmentajana on loppusuoralla. Tosin, näyttää myös siltä, ettei minulle heru assarin hommia syksylle, joten voi olla, että joudun jatkamaan valmennusta. Kyllähän sieltä sentään aina parikymmentä euroa vähintään kuukaudessa on irronnut. Ja onhan se mukavaa puuhaa ohjata nuoria.

Löysin vanhan aineeni laatikosta. Siis sellaisen aineen, jonka kirjoitin lukiossa ensimmäisessä jaksossa, ensimmäisellä äidinkielen kurssilla. En kestänyt lukea sitä kokonaan, mutta huomasin, kuinka se oli ihan helvetin huonolla kieliopilla kirjoitettu. Ei siitä oikeastaan selvää juuri saanut. Arvosanaksi sain 8- ja olin siitä niin vihainen, että se konsepti on revitty melkein kahtia. Siis, olin tosiaan kuukausi tätä kirjoittamista ennen palannut Jenkeistä, missä olin kolme vuotta altistumatta suomenkieliselle kieliopille, joten se lieventää hieman tilannetta. Niin, olen nyt vain huomannut, että nykyäänkin kieliopissani olisi runsaasti korjaamisen varaa. ..though I've come a long way! Lopuistä äikän kursseista sain onneksi ysin kaikista, joten enää ei ollut syytä angstata samalla tavalla.

Tämä päivä pitää koittaa jaksaa töissä klo 14-19 tuon hartian kanssa. Jos se ei ala parantua vaan pahenee, aion ottaa saikkua. Olisi nimittäin mukava pystyä nukkumaan yönsä normaalisti. Ja vaivaisena töissä alkaa vain olla ilkeä asiakkaille eivätkä he ~aina ole sitä ansainneet.

Mittari ulkona sanoo jotakuinkin +24C, joten ei aivan yhtä lämmintä kuin eilen, mutta leppoisaa. Enää tunti aikaa ennen töiden alkamista, joten en usko, että lähden enää ulos mitään puuhailemaan. Jos koittaisi lähinnä saada itsensä sen näköiseksi, että uskaltautuu ihmisten ilmoille!

Testing testing 1...2....3...

Ajattelimpa kokeilla tätä Blogspottia Livejournalin sijaan. Kello on tosiaan 05:49 ja olen hereillä, koska vasemmanpuoleinen niska-hartiaseutuni on ihan pirun kipeä enkä oikein saanut nukuttua. En pysty kääntämään päätäni vasemmalle, sillä hartiaa alkaa heti vihloa. Tätä siis teettää liukuhihnatyö, mitä teen saadakseni leipää pöytään ja vuokran maksettua näin kesäaikana. Vaikka olenhan kyllä tehnyt tätä jo kohta vuoden osa-aikaisesti. Tämä täyspäiväisenä oleminen kesäaikana ei ole ollut niin mukavaa juurikin näiden fyysisten vaivojen takia. Myöskin, olen taas alkanut nähdä unta siitä kuinka olen kassalla ja palvelen ihmisiä. Siis vaikka makaisin puolivalveilla silmät kiinni sängyllä, kuvittelen koko ajan olevani kassalla, vetäen tavaroita hihnalla ja ottaen vastaan rahaa jne.

Aiemmin kesällä kärsin kipeästä alaselästä ja silloin heräsin myös keskellä yötä, koska kyljen kääntäminen sattui niin että joka kerta heräsin sitä tehdessäni. Nyt sama juttu tämän hartian kanssa. Sänky tuntuu aivan liian kapealta, kun nukkuu huonosti, eli myös M:n keppuroinnin huomaa tavallista paremmin. Ja alan syytellä epäsopivaa tyynyäni vääränlaisesta niskatuesta. Lopulta ei tosiaan tiedä pitäisikö suosiolla herätä vai vetää hirveästi särkylääkettä ja hammasta purren koittaa jatkaa unia. Otin juuri n. 50min sitten 400mg ibuprofeiinilääkkeen, mutta ei se ole vaikuttanut - edelleenkään ei voi pyöritellä päätään niin kuin normaalisti.

Kaveri puhui nyt yöllä irkissä uuden motskarin ostamisesta. Juhannuksena itse vähän niin kuin sovin erään toisen kaverin kanssa, että ottaisimme selvää motskarikortin hinnoista ja mahdollisesti ajaisimme sen kortin nyt kesän aikana. Eipä olla tehty mitään asian eteen sen jälkeen. Kolme kesää olen myös puhunut ajopuvun hankinnasta, mutta edelleenkin se on tekemättä. Suorastaan nolottaa aina ajella anopin 80-luvun auringossa kellastuneella ajotoppatakkivirityksellä. Mutta minkäs teen, kun olen niin pihi, etten vahingossakaan toteuta ostoaikeitani.



Lisäsimpä tähän kuvan siitä motskarista, jolla ajelemme eli se on vuoden 1998 Kawasaki GPZ 500S. Kuvassa en siis ole minä vaan M. En löytänyt sellaista kuvaa, jossa tuo "upea" ajotakkini olisi näkynyt. Jonkinlainen goretex-takki pitäisi joka tapauksessa ostaa. Nahkatakki olisi toinen vaihtoehto, mutta niiden vedenpitävyys ei liene yhtä hyvä ja toisekseen, en viitsisi ostaa nahkahousuja vaan mielummin ne goretexit.

Mutta joo, kyseinen pyörä on ollut M:lla nyt jo kolmatta kesää eli jokaisena yhteisenä kesänämme olemme sillä päristelleet ja huristelleet ympäriinsä. Kaksi vuotta sitten kesällä tärkein motskarireissu oli Turun saaristoon tehty reissu, joka kesti kaksi päivää. Yövyimme sammalikossa makuupussissa nukkuen. Jälkikäteen ajateltuna tuo idea ei ollut järin upea, sillä saaristossa on kuulemma paljon käärmeitä, jotka olisivat voineet luikahtaa makuupussiin tekemään pahojaan. Toisekseen, hyttyset olivat mitä hirvein riesa yön aikana. Pieni sentin hengitysreikä makuupussin suulla ei riittänyt pitämään niitä perkeleitä ulkopuolella. Toisin sanoen läpi yön kuului järkyttävä ininä ja kasvoissani oli aikamoisia paukamia aamulla. No, joka tapauksessa saaristossa oli tosi mukava ajella ja lautoilla mukava siirtyä saaresta toiseen. Toistekin voisi mennä, mutta oikeaa yöpymispaikkaa suosien. :)

Vuosi sitten kesällä kävimme Yyterissä motskarilla M:n siskon ja veljen kanssa. Oli ihan mielettömän hieno reissu. Aurinko paistoi ja oli aivan upea keli. Uiskentelimme meressä, otimme aurinkoa, loikimme hiekkasärkiltä ja kuvasimme, kun M:n veli hautasi itsensä hiekkaan. Viimeisestä meillä on videopätkäkin, mutta sitä liene liian vaikea tässä julkaista. Hauskinta oli varmaankin se hyppely.
Myös volttien heittely ja käsillä käveleminen vedessä oli ihan mielettömän kivaa. M:n sisko on puhunut paljon Yyteriin menemisestä uudestaan. Olen myös ajatuksen kannalla, mutta saa nähdä miten käy: riittääkö motskarin selässä paikkoja, kun M:n veli on alkanut seurustella ja ottaisi varmaan mielummin tytön kyytiinsä kuin pikkusiskonsa ja meidän pyörän selkään taas mahtuu tasan minä ja M. Voisihan sitä ehkä autollakin mennä, mutta siinä häviäisi iso osa siitä hienoudesta.


(On muuten aika paska tämä kuvanlisäys-ominaisuus tähän blogspottiin, sillä se bugittaa ainakin ie:llä ja firefoxilla jatkuvasti. Ehkä 10. yrityksellä onnistui tuon jälkimmäisen kuvan lisäys ja edellinenkin kuva tuli vasta ehkä 6. yrityksellä. Ei saisi olla niin vaikeaa....)