O: Motivaatiota loppukevään ajalle.

Ihan kuin olisi jonkun hormoonin puutostila menossa, kun on koko ajan hirvee nälkä ja apaattinen mieli ja hirveästi ikävöin M:n halausta, vaikka aamullahan sitä viimeksi halattiin. Motivaatiota kouluhommien tekemiseen ei tällä hetkellä tunnu löytyvän oikein millään ja syytä siihen en ole vielä kyennyt paikantamaan. Tavallaan kuvittelen kyllä tietäväni mistä on kyse.

• Syy 1: Opiskelin kevään ja syksyn aikana yhteensä 58 opintoviikkoa, joten voi hyvin olla, että nyt ei vaan huvita ja kiinnosta, jos vaikka opiskelin kyllästymiseen asti.
• Syy 2: Tässä periodissa on ollut sen verran vähän kouluhommia, etten ole missään vaiheessa saanut kunnon rutiinia päälle
• Syy 3: Onko sellaista olemassa kuin viimeisen opiskeluvuoden ahdistus tai masennus? Sellaista, jonka takia ei saa viimeisiä juttuja tehtyä, vaikka ne ois kuinka tärkeä saada tehtyä.

Lauantaina oli ihan mielettömän kivaa baarissa, Hellässä. Sitä ennen oli tuparit Iidesrannassa ja siellä tuli kuunneltua suomirokkia ja juotua boolia. Hellässä meno meni aika sekavaksi jossain vaiheessa...ja ilmankos sillä porukalla ja sillä viinan määrällä. Tyttöbileet, *tirsk*.

Tragedia Tampereen yliopistolla

"Kaksi yliopiston opiskelijaa yltyi väkivaltaiseksi Tampereen yliopistolla

Työviikon päätteeksi kaksi opiskelijakaverusta olivat pistämässä kasaan yhteistä kouluprojektia, joka ilmeisesti oli kummallekin hyvin stressaavaa. Silminnäkijät kertovat, että nämä tytöt kiroilivat julkisessa mikroluokassa tietokoneelle ja lopulta näyttivät kuristavan liittäen näytön "kaulaa" vihoissaan. Jostakin johtunut yhtäkkinen aggression purkaus pisti elämän mikroluokassa aivan sekaisin. Näyttöjen ravistelun ja tönimisen jälkeen he tarttuivat katosta roikkuviin johtoihin ja niissä rimpuillen he heittäytyivät yhdestä johtonipusta toiseen kuin Tarzan liaanilla konsanaan. Loppujen lopuksi kumpikin kietoi liaanin kaulansa ympärillä ja päätti ahdistuksensa. Muut mikroluokan ihmiset katsoivat surunäytelmää järkyttyneinä, mutta eivät ehtineet ajoissa väliin estämään traagisia tapahtumia.

Viime aikoina on ollut puhetta yliopisto-opiskelun kuormittavuudesta ja opiskelijoiden piirissä kasvavista mielenterveydellisistä ongelmista. Nämä kaksi pitkään tietojenkäsittelyä opiskellutta opiskelijaa eivät ehtineet saattaa opintojaan päätökseen, jolloin vuosien työurakka olisi palkittu. Tapahtumien tutkinta on vielä käynnissä ja silminnäkijöiltä pyydetään tarkempia tietoja tapahtuneesta." - Maanantai Klo 06.00 Uutiset

---

Liian vähän unta, kahvia ja rinkallinen turhautumista kouluhommiin perjantaina viikon päätteeksi. Tuleeko ehkä hieman levotonta läppää. Aloimme jo herjalla heittää läppää liaaneista ja ties mistä, kun kasasimme wikiä Groupware -kurssille tänään. No, onneksi nyt viikonloppuna pääsee nollaamaan niin jospa pääsis arjesta eroon. :)

Me, myself and I and leaving out reasons why..

KOLME NIMEÄ JOITA TOTTELET:
1. Suvi
2. Shampoo (mielellään vain irkissä!)
3. Pieni

KOLME NIMIMERKKIÄ JOTKA SINULLA ON OLLUT:
1. Demize
2. Shampoo
3. Wondergirl

KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄT ITSESSÄSI:
1. Että en ole yhteen kategoriaan määriteltävissä :)
2. Sopivan kaheli
3. Sopivasti jalat maassa

KOLME ASIAA JOISTA ET PIDÄ ITSESSÄSI:
1. Liian hyvä ruokahalu
2. Liian laiska urheilemaan
3. Liian laiska opettelemaan esim. ohjelmointia

KOLME ASIAA JOTKA PELOTTAVAT SINUA:
1. Työttömäksi jääminen
2. Pitkäaikaisten suunnitelmien epäonnistuminen
3. Oma tai läheisen loukkaantuminen/sairastuminen

KOLME ASIAA JOTKA OVAT OLENNAISIA PÄIVÄSSÄSI:
1. Tietokone
2. Pussailu
3. Päikkärit

KOLME ASIAA JOTKA OVAT PÄÄLLÄSI NYT:
1. Silmälasit
2. Kaksi sormusta
3. Punaiset skottiruutukuvioiset olohousut

KOLME LEMPIBÄNDIÄSI NYT:
1. Faithless
2. Kraftwerk
3. Metallica..kuuntelen vain liian harvoin, mutta aina kun kuuntelen niin johan tulee positiivisia kylmiä väreitä

KAKSI TOTUUTTA JA VALHE:
1. Minulla on iso laina.
2. Kahvin juonti saa oloni erittäin levottomaksi.
3. Minä tiedän jo tulevan työpaikkani.

KOLME FYYSISTÄ ASIAA, JOTKA VIEHÄTTÄVÄT SINUA SUKUPUOLESSA, JOHON OLET MIELTYNYT:
1. Kasvot
2. Hiukset
3. Mukavan muotoinen torso :)

KOLME LEMPIHARRASTUSTASI:
1. Uintivalmennus
2. Irkkaus
3. Söpöily

KOLME ASIAA, JOITA KUUMEISESTI HALUAT TEHDÄ NYT:
1. Syödä kylmäsavulohisalaattia a la Bistro Venla.
2. Todeta todeksi, että olen tehnyt kaikki ne kouluasiat, mitä aioin tehdä.
3. Jättää kaikki kouluhommat tekemättä ja löhöillä sohvalla tai lähteä lenkille sen sijaan.

KOLME URAA JOITA HARKITSET:
1. Tutkija
2. Käytettävyyssuunnittelija tjsp
3. Kouluttaja

KOLME PAIKKAA JONNE HALUAT MENNÄ LOMALLA:
1. Afrikkaan safarille
2. Keski-Amerikkaan
3. Filippiineille sukeltelemaan

KOLME NIMEÄ LAPSELLE:
1. Ronja
2. Roni
3. Venla...Olivia...

KOLME ASIAA JOITA TAHDOT TEHDÄ ENNEN KUOLEMAASI:
1. Käydä kunnon seikkailulomalla Aasiassa
2. Kokea, että koulutus tuottaa tulosta ja olen jossain hyvä
3. Elellä tasapainoista perhe-elämää

The idyl inside ja muita viimeaikaisia huomioita

1. Rannekello. En tiedä kuinka tyypillistä se on, mutta olen useampaan kertaan huomannut kuinka rannekellosta jää ranteeseeni iso musta läikkä, jos kosteutta pääsee ihon ja itse kellon väliin. Ilmeisesti jotain pinnoitetta tarttuu tällöin iholle. Onkohan tämä titaanin ominaisuus vai liekkö kaikissa metallisissa rannekkeissa sama ongelma? Tämä kello tuli hankittua (lahjana) sen jälkeen, kun edellinen nahkarannekkeinen kello aiheutti melkoiset ihottumat juurikin hikoamisen tuloksena. Nykyinen ranneke ei ole missään vaiheessa aiheuttanut ihottumaa, joten loikkaus oli kuitenkin parempaan suuntaan.
2. Curling. Jotain käsittämätöntä. Itse peli voi periaatteessa olla oikein mielenkiintoinen, mutta olen ollut todella hämmästynyt kyseisen lajin saamasta suosiosta Torinon 2006 vuoden olympialaisten yhteydessä. Tuntuu, että kaikki opiskelijakaverit ja tutut seuraavat silmä kovana Suomen menestymistä tässä lajissa. Tässäkin varmaan tosin vaikuttaa juuri se, että Suomi on pelannut hyvin ja persoonallinen pelaaja Uusipaavalniemi on tuonut lajiin aivan omaa karismaansa. Voisin toki joskus opetella itsekin kyseisen pelin säännöt, mutta toistaiseksi en ole malttanut jäädä istumaan sohvalle kokonaisen pelin ajaksi. Muoti-ilmiöksi silti nimeäisin kyseisen pelin seuraamisen, sillä opiskelijapiireissä menestys tuntuu tällä hetkellä olevan valtava. Mikä suuri ammottava aukko tuleekaan, kun olympialaiset loppuvat...
3. Luistelu. Kaivoin eilen luistimet esille ensimmäistä kertaa neljään tai viiteen vuoteen. Vielä mahtuivat jalkaan, vaikka puristivatkin nilkkojen kohdalla sitoessani narut niin tiukalle. Aluksi meno oli melkoista hoippumista, mutta vähitellen pyörähdellessä itsevarmuus liikkeeseen palasi. Hetkeen en voinut kuvitellakaan, että olisin voinut "sirklata", sillä uskoin luistinten samantien karkaavan altani. Toisaalta, mitä sitten vaikka olisinkin kaatunut! Ala-asteella harjoiteltiin kaatumista; miksen nyt saisi muka kaatua? En kuitenkaan kaatunut, vaikka jonkin verran sirklasinkin. Lisäharjoittelua silti kaivataan. Vielä kun saisi luistelukumppanin niin jo olisi mainiota. Hupiluistelua klo 21.30. Kentän valot menivät pois päältä tuohon aikaan, jolloin palailimme hauskuutettuina kotiin.
4. Luistelukentät. Olen bongannut viime aikoina varmaan viisi eri luistelukenttää asuinpaikkani lähistöltä. Myös pari uutta puistoa olen löytänyt ja uuden lenkkipolun. Ihan hienoa, että ympäristösuunnittelussa on otettu liikunnan ja ulkoilun tärkeys huomioon. Lasten leikkipuistoja löytyy myös yllättävä määrä, joten ei lainkaan hassumpi paikka elää tämä kaupunginosa.
5. Työnhaku. Siinä vasta kestävyyslaji! Työnhakua ei todellakaan ole suunniteltu laiskoille, sen olen totisesti huomannut täytellessäni työnhakulomakkeita firmojen sivuilta. Lomakkeet ovat usein moniosaisia, monisivuisia ja useinkaan sivuilla ei ole mitään merkkiä etenemisestä esim. 3/5. Viimeisin lomake oli VTT:n työnhakulomake mitä täyttelin varmaan vähintään puolitoista tuntia. Ensin kysyttiin kaikki mahdolliset työkokemukset ja erityisosaamiset ym ym ja sitten sivulla 4/4 (tms) käskettiin pasteamaan kenttään CV:n sisältö. Kirjoittelin oikeasti aika moneen otteeseen samat tiedot, sillä missään vaiheessa ei arvannut mitä seuraavalla sivulla satuttaisiin kysymään. Ja kun *tosissaan* yrittää saada harjoittelupaikkaa, silloin joutuu miettimään vastauksiaan. Kestävyyslaji, jossa ei liene kehity treenaamatta ahkerasti.
6. Idylli. Joku saattaisi kutsua Härmälää ghettoksi. Kyllä, onhan täällä paljon rumia kerrostaloja Nuolialantien varressa. Mutta mitä syvemmälle Rantaperkiöön ja Härmälään astelee, sitä paremmin paljastuu se perheidylli mitä se pitää sisällään. Kuten mainitsin, on puistoja, urheilukenttiä, muutaman kilometrin varrella pelkkäää omakotitaloaluetta. Juoksin tänään 45 minuutin lenkin ympäriinsä täällä lähistössä ja ihastuin. Erään pienen kadun varrella oli vieläkin valkoiset jouluvalot pihan puissa ja talon reunoissa. Olkoonkin, että joulu on ohi, näky oli koskettava. Halusin heti muuttaa johonkin kadun taloista. Omakotitalojen ikkunoista näkyi silloin tällöin naisia puuhastelemassa ja jonkun kerran mies tai pari kaljalla ja tupakalla kerrostalon pihalla. Aloin suuresti epäillä, että kaikki miehet istuivat tv:n ääressä katsomassa olympialaisia. ;)
7. Suihku. Mikä sen parempaa kuin viileä suihku lenkin jälkeen? Mikä sen parempaa kuin lämmin suihku aamulla heräämisen jälkeen? Jakkara puuttuu yhä! Ainut kurjuus talvisuihkuttelussa on, että iho kuivuu!
   
8. Lörpöttely. Olen huijannut jo puolisen tuntia työajasta lörpöttelyyn, joten se havainnoista tällä kertaa.
   

We came and we won!

Kyykän akateemiset MM-kisat ovat ohi! Ja sijoituimme sijalle 52., kun osallistuneita naisjoukkueita oli kuitenkin hurjat 112! Ihan hyvin kulki ensimmäinen peli ja toisenkin pelin ensimmäinen puolikas, mutta toisella puolikkaalla jäimme kolmen pisteen päähän voitosta! Hävisimme turkulaisille tietojenkäsittelijätypyille. :( Mut ne olikin huomattavasti meitä pelottavampia; lohduttaudun siihen tietoon. Mutta, historiaan jää tieto, että voitimme kyykkäottelussa Martat maistissa! Alla mitä kaunehin Humppaboobies:

Taistelin eilen pinolliseen suunnitteluharjoituksia arvosanat ja sanon, että harvinaisen tuskallista. Koska ryhmässä on vain 20 oppilasta ja olen heistä suuren osan kanssa muille kursseilla, oli oikeasti hankalaa arvostella ryhtymättä jossain mielessä puolueelliseksi. Syksyllä oli helpompaa, kun kurssilla oli n. 135 opiskelijaa, jolloin arvostelu ei tuntunut niin henkilökohtaiselta. Ei tuntunut esimerkiksi yhtään kivalta antaa hyvälle tutulle huonointa pistemäärää. But a woman's gotta do what a woman's gotta do!

Limbs for loving life and living.

Päiväni oli vähän semmotteinen ja tämmötteinen. Kävin läpi aika monta eri tunnetilaa, huomattavasti enemmän tunnetiloja mitä normaalina torstai-iltana. Missasin myös Lost-sarjan kolmannen jakson! :(

Niin, mitenkähän sitä oikein lähtisi kuvailemaan, lumiukkoa kasaan pyörittelemään.

Tarina päättyy kuitenkin sellaiseen mielentilaan, missä lähestulkoon aina pyrkii purkamaan tunteensa paperille. Sellaiseen mielentilaan, missä hoippuu itsekseen muusta porukasta erillään ja miettii asioita kovin toisesta perspektiivistä mitä normaalisti arkena.

Heitin illan lopun paikkeilla ilmaan taas ajatuksen siitä kuinka minussa ehkä on jossain vaiheessa tullut ns. valmistusvirhe. Nimittäin, vaikka olenkin nainen, minun on harvinaisen vaikea sietää pitkää iltaa sitä tilitystä millaista aina naisten seurassa joutuu kuuntelemaan, kun siideripullot tyhjenevät. Olkoonkin, että tiettyyn pisteeseen asti on ihan mukavaa jutella asioista, joista arjessa ei tule paljon keskusteltua, en minä enää tietyn pisteen jälkeen itse enää nauti siitä. Voin melkein sanoa, että tämä tunnetila iskee bileissä kuin bileissä, jos naisseurassa pyörin riittävän kauan. Ja se, jos mikä, on harmillista.

Kun lähden viihteelle, en koe, että minun pitäisi tyhjentää maailma kaikista suruista ja ongelmista ja siirtää ne muiden hartioille. Saattaa olla, että tilitän itsekin ihan helvetisti, mutta jos tilitän, huomaan hetken päästä tilittäneeni taas jotain mikä ei ole vapauttanut oloani lainkaan. Tilitän tilittämisen vuoksi. Vaikka asiat olisivat aivan hyvin, saatan tilittää seuran mukana vaikka koko illan. Ja sitten mietin sitä näkymätöntä raajaa, joka on pudonnut tien varteen illan aikana. Ja sillä raajalla olen ehkä aiemmin hoitanut yhtä sun toista asiaa ja sitten olen sen vain hylännyt ajattelematta asiaa sen suuremmin. "Give some, get some", sanovat.

Mutta annoin vähän, sain vähän ja enemmän. Juttelin yhden kaverin kans hieman enemmän kuin muiden ja melko hyvillä mielin poistuin bileistä kotiin. Sille tytölle iso <3, mikäli tämä sivu taas sydämet osaa näyttää.

Laav, piis and yes, I'd like some more chiis.

Run run run runaway....

Kaivoin lenkkitossut kaapista, puin ne päälle ja astelin ympäri asuntoa jättäen jälkeeni hiekkakasoja. Fiksua, eikö? Päämääräni oli kuitenkin huima, sillä päätin lähteä juoksulenkille joskus klo 22.00 tienoilla. Luitte oikein. Parasta oli se, että selvisin sinne lenkille enkä edes kävellyt koko matkaa. Piti tutustua lähiympäristöön, joten mikä sen parempi tapa kuin juoksennella ja loikkia pitkin hiljaisia teitä. Juurikin illat ja aikaiset aamut ovat varmasti parhaita lenkkeilyaikoja, kun ihmisiä ei tule juurikaan vastaan. Aion mennä toistekin, sillä hyvä olo siitä tuli ja luulempa, että uni maistuu makoisasti tänä yönä.

At a loss with words...

Jostain syystä viime aikoina ei ole hirveästi kimmonnut tunnetiloja, joissa painuisi blogin kimppuun ja kirjoittelisi kuulumisia. En ole aivan hirveästi stressaillut, en masennellut, en riidellyt maailman kanssa. Olen saanut kouluhommia eteenpäin ja olen työjuttujakin päässyt tekemään.

To do -lista on hurja, mutta kyllä siitä selviää valvomalla öitä ja säätämällä. Säätäminen voi olla ihan kivaa. Seuraavana päivänä vaan voi tuntua olo siltä, että enempikin unimäärä kelpaisi ja varsinkin auttaisi säilyttämään työtehot senkin päivän puolella. Viime to-pe-välisenä yönä nukuin 2,5 tuntia, kun säädin yhtä palaute-powerpointtia viikkoharjoituksiin esitettäväksi ja koittaessani saada topic descriptionia tehtyä Scientific Writing in HCI -kurssille.

Päässäni alkoi tänään (VIHDOIN) sinkoilla ajatuksia gradun aiheesta. Olen niin kovin pitkään odotellut, että hyvä aihe vain putoaisi suoraan syliin...ja nyt vähän niin kuin putosi, mutta sain vain osan siitä kiinni ja osa sinkoutui maahan. Eli se loppuosa pitäisi varmasti liimailla kasaan ja sitten antaa sen hautua, eheytyä oikeanlaisekseen.

Mitä yhteistä on blondilla ja Ikean huonekaluilla?
- Hyvännäkoisiä, mutta heti kun viet ne kotiin: jalat leviää ja huomaat että ruuveja puuttuu...

Ylläolevan vitsin kertoi irkissä Riussi. Toisella kanavalla kyseisestä quotesta kirposi melkoinen keskustelu Ikean laajenemisesta. Toki myös joku avautui, että

21:24 <> ikea on mulle aika suuri mysteeri
21:25 <> blondit on taas mulle.
21:25 <> sekundalaatuisia kertakasauksen kestäviä huonekaluja joita myydään designinä ja otetaan sen mukaisesti rahaa

Niin, kävimpä Ikeassa viikonloppuna! Ja ostinpa yhden huonekalun! Ja yhden keittiötarvikkeen, pari rättiä ja yhden kasvin! Olimpa ahne! Huonekalu näyttää ihan hyvältä olohuoneessa, mutta empä jaksa ottaa kuvaa.

Olin iloinen, kun kuulin, että en ole ainut, joka on käräyttänyt sormensa/kätensä uunin vastuksiin. Minulla heilahti joskus käsi, kun luulin että uuni olisi ollut vielä ihan kylmä ja, kas kummaa, ei se ollutkaan aivan kylmä vaan iho suli kahdesta sormesta pieneltä kaistaleelta. Tämä tapahtui joskus loka-marraskuussa, kun vielä asuimme toisella puolen kaupunkia ja edelleen sormissa näkyy punaiset arvet palojälkien kohdalla. Ei kiva. Mutta eiköhän taas tullut opittua kantapään kautta mitä ei kannata kokeilla IKINÄ!

Kokeiluista tuli mieleen, kun joskus Cafe Europassa kävimme intensiivistä keskustelua kaveriporukalla siitä, että myöskään kieltä ei kannata pistää jäätyneeseen metalliin. Viiden hengen porukasta neljä oli kokeillut miltä se tuntuu ja olimme ihan suu auki miten tuo viides henkilö oli osannut kieltäytyä siltä "mieliteolta". Pakkohan sitä ainakin kerran on ollut kokeilla jotain mitä äiti on EHDOTTOMASTI kieltänyt. Kokeilemalla oppii. Luulen tosin, että olen tehnyt sen virheen kahdesti. Yksi kavereista sanoi "addiktoituneensa" siihen jäädyttelyyn ja oli tehnyt sitä johonkin sillan kaiteeseen ala-asteella koulumatkalla. Melkoista. Yritimme kannustaa kokematonta kokeilemaan, mutta vielä emme ole saaneet raporttia kokeiluyrityksestä.

Kysyimpä äsken ko. henkilöltä ja hän ei vielä ole uskaltautunut. :) Saa nähdä mitä tapahtuu lauantaina, kun poppoo on taas koossa ja tyhmyys tiivistyy promillejen noustessa. Myönnän kyllä heti, että selvin päin en kyllä uskaltaisi tehdä sitä!!! Ehkä itsesuojeluvaisto on yksi asia mitä aikuistuessa oppii. :) Vaikka ei silti, monikaan ei sitä itsesuojeluvaistoa kykene kehittämään alkoholia ja tupakkaa vastaan.

Mutta liirum loorum ja hipsis hopsis. Kello on 22:19 ja tekisi hirveästi mieli keittää kahvit. Vois koittaa jatkaa kouluhommia vaikka vain yhteen tällä kertaa.

The säätö just gets worse

Nimim. Nukuimpa sit 2,5h viime yönä, kun kouluhommia riitti niin pitkälle yöhön ja paljon jäi tekemättäkin vielä.

Mutta:

In a Past Life...

You Were: An Obese Monk. Where You Lived: Thailand. How You Died: Suicide.

Who Were You In a Past Life?