ABC (-C) kissa kävelee...

Niin, eli nyt minulla on sitten AB-ajokortti. C-korttia en aio varmaan koskaan ajaakaan paitsi jos joudun todella radikaalisti vaihtamaan alaa - ja toivon mukaan en joudu! Tänä aamuna siis inssi alkoi 08.35 Kalevasta ja siinä pörräilimme parikymmentä minuuttia. Pari pientä huolimattomuusvirhettä(lue: jännitti aika reilusti) tuli, kuten en muistanut vaihtaa ykkösvaihteelle ennen pysähtymistä ja paikaltaan tuon vaihteen vaihtaminen ei ole niin helppoa kuin autolla. No, nuo virheet eivät ole rangaistavia, joten muuten ne eivät haitanneet paitsi lisäsivät suoritusahdistusta. Harjoitellessa minulla ei juuri ikinä unohtunut iso vaihde päälle, joten koetilanteen tuoma ressi oli selkeä. No, pelkäsin inssin loppuun asti, että minut hylätään, mutta onneksi näin ei käynyt.

Tästä päivästä lähtien olen siis virallisesti moottoripyöräkortin haltija ja saan ajaa kaiken kokoisia ja tehoisia moottoripyöriä. Tämän syksyn osalta ajokauteni päättyy perjantaina, sillä lauantaista lähtien pyörä pistetään seisontavakuutukseen talven ajaksi. Loppukeväästä pääsee sitten uudestaan kokeilemaan, harjoittelemaan ja kehittymään. On se kyllä ihan totta, että moottoripyöräilystä innostuu ihan eri tavalla kun oppii itsekin ajamaan. Itse ajaminen kun on pirun paljon mukavampaa kuin "tarakalla" istuminen, vaikka ei siinäkään sinänsä valittamista ole.

Eilinen Oktoberfest dinner M:n firman työntekijöiden ja avecien kanssa oli oikein leppoisa. Join yhden Pikku mustan (vai Pikku Mustan?) elikkä aika kevyen makeahkon tumman oluen. Tykkäsin kyllä, mutta puolen litran tuoppi tuntui hieman isohkolta eli pienemmässä määrin nautinto olisi ollut suurempi. Syöpöttelin herkullisen broileriannoksen..mmm mmmm. Plevna ei ruokapaikkana ole suosikkejani, mutta talon omat oluet ja siiderit ovat kyllä hyviä. Niitä voi piipahdellakin välillä siemailemassa.

Pankeissa ravaaminen jatkuu. On muuten hidas prosessi. Muuttopäivästäkään ei ole vielä tarkempaa tietoa kuin että viimeistään 23.12.2005. Silloin voidaankin heti jouluaattona jumauttaa hirvee remontti käyntiin eli tapetit, maalaukset ym. No, toivottavasti muutto ei osu joululle vaan pääsisimme jo aiemmin. Olisi nimittäin jo ihan kiva päästä sinne asustelemaan, mittailemaan ja tekemään tarvittavia hankintoja (lamppuja, tapetteja, verhoja jne).

Busy bees fly girls

ROMANIALAISEN maanviljelijän penis murtui, kun hän vilkaisi viljasäkkiä kantaessaan pyykkiä ripustavaa nuorta morsiantaan. Hra Gheorghe Popan, 52, viisari värähti niin rajusti, että hän pudotti vahingossa raskaan säkin juhlakalunsa päälle kohtalokkain seurauksin. Lääkärien mukaan hän ei ilmeisesti pysty käyttämään ko. elintä enää koskaan ns. aikuisviihteeseen.

Aikamoinen uutinen. Karu. Irkissä sen joku pastesi ja oletan sen olevan peräisin Iltalehden Hullu maailma - palstalta.

Uskomattoman hieno ilma tuolla ulkona. Aurinko paistaa ja lämmintäkin on 19,4C astetta näin iltapäiväneljän aikaan. Kyseessä on kuitenkin syyskuun 27. päivä, joten aika harvinaisen lämmintä mielestäni on, koska tässä välillä ehti olla päiviä, jolloin päivän korkein lämpötila ei ylittänyt edes kymmentä astetta. En silti pistä tällaista säätä lainkaan pahakseni, sillä mielummin minä koululle lähden hameessa ja kevyessä takissa kuin varpaista korviin asti kalsarien tai gore-texin tai toppakankaan peitossa. :)

Tänään olisi ollut aivan mainio ilma pyöräillä yliopistolle ja takaisin, mutta kun tänään kuitenkin on M:n firman illallinen niin mielummin pukeuduin hameeseen ja muutenkin hieman hienommin kuin normaalisti pukeudun pyöräilyä varten. Tuulipukumervinä olisinkin tehnyt upean ensivaikutuksen. Plevnassa ovat nuo dinnerit ja kohta minun pitäisikin lähteä kävelemään tältä sinnepäin.

Jotenkin mennyt hermot tuon Matti Nykäs -uutisoinnin kanssa. Oli paljon parempi, kun se vielä nyhjötti vankilassa, koska silloin ei tarvinnut joka välissä kuunnella mitä sille kuuluu. Nyt sitten heti vankilasta päästyään on mennyt Mervin telomaan verille. Tervettä menoa.

Totesimme juuri yhden opiskelijakaverin kanssa kuinka oikeasti kouluhommia on juuri niin paljon, että niitä pystyisi tekemään aamusta iltaan asti jos haluaisi. Pitää vain kerta kaikkiaan karsia jonkin verran pois, että ehtii välillä edes harrastaa ns. "elämää". Mitä ikinä elämä sitten tämän nörtin näkökulmasta milloin onkin... Eilen se tarkoitti sitä, että kävimme moottoripyörällä ajelemassa Pyynikillä ja Pispalassa M:n kanssa ja siitä ansiosta minulla jäi tietorakenteiden harkat tekemättä. Tai olisin voinut tehdä niitä kyllä yöhön asti, mutta päätinkin tehdä yhden toisen pakollisen kouluhomman pois alta. Prioriteetit, prioriteetit.

Hommien priorisointiinkin pitäisi siis panostaa; tällä hetkellä vain vapaina hetkinä sotkee menemään sekaisin hyperin luentopäiväkirjaa, tiran viikkoharjoituksia, kandin tutkielmaa, HIPIT-kurssin lukemistoja ja viikkoharjoituksia, tilaston harkkoja, kognition filosofian nettiluentoja, englannin ainetta, ruotsin puhetta ja kotitehtäviä, requirement engineeringin demoprojektia jne jne jne. Kauhiasti hommaa mitä oikeasti vielä haluaisi tehdä. Saa nähdä missä kohtaa tulee stoppi, että mitä vain ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä!

Viikonlopun huilailut kavereiden bileissä johtivat lähinnä krapulaan, mutta onneksi sitä kuitenkin ehti rentoutua ystävien, rakkaan ja appivanhenhempien, sister-in-law:n ja rakkaan isovanhempienkin kanssa. Sunnuntai-iltana tuli Suolijärvikin kierrettyä. Ei voi muuta sanoa, että luontoon pitäisi eksyä useamminkin. Siellä pääsee juttelemaan tai mietiskelemään, urheilemaan..tai liikkumaan ja ennen kaikkia nauttimaan siitä hiljaisuudesta mikä siinä kauniissa ympäristössä vallitsee.

Dumdidum and wroooom wrooom.

Joo, eilinen koitos meni hyvin, sillä läpäisin sen. Olen tosiaan suorittamassa itselleni A-luokan ajokorttia ja ikäni puolesta saan ajaa jo raskaitakin pyöriä. Eilen oli siis käsittelykoe, jota varten stressasin aika lailla. Käsittelykokeeseen siis kuuluu neljä tehtävää, joista kaksi joutuu tekemään. Kaksi tehtävää liittyy hitaasti ajamiseen ja kaksi jarruttamiseen. Liitän alle kuvat kyseisistä tehtävistä.


















*

*

*

*

*

*

*


Eli näistä tehtävistä jouduin tekemään Pujottelun ja Jarrutus ja pysähtyminen. Pujottelu on ollut alusta asti se minkä osasin vaikka melkein silmät kiinni eikä jarrutuksessakaan ollut mitään ongelmia. Ehdottomasti vaikein tehtävä oli Hidasajo ja vaikka kuinka harjoittelin sitä, aina oli mahdollista että kesken tuon suoran jalka osui maahan ja siihen keskeytyi sen suoritus. Se on yllättävänkin vaikeaa ajaa niin kapealla väylällä niin hirveän hitaasti. No, loppuvaiheessa alkoi se jo sujua lähes joka kerta yli 25 sekunnin vauhtia, joten eiköhän se olisi kokeessakin mennyt läpi. Voin silti huokaista helpotuksesta, ettei sitä tullut kokeeseen.

Samaan aikaan käsittelykokeessa oli noin seitsemän ihmistä. Kaksi poikaa kevarilla ja loput miehiä ja naisia suorittamassa raskaan pyörän korttia. Itsehän suoritan korttia Kawasaki ER-5:lla ajaen. Kevaripojat pääsivät läpi, mutta ensimmäinen nuori mies, joka yritti pujottelua, epäonnistui kaksi kertaa. Tavallaan siitä tuli aikamoinen riemun tunne, kun tiesi, että itse pystyy siihen. Meninkin sitten hänen jälkeensä ja onnistuin ihan hyvin. Kyllä suorituksestani silti huomasi sen suorituspaineen tuoman jännityksen, sillä yhdessä vaiheessa rengas käväisi reunaviivan toisella puolella vajaat 10cm. Joka tapauksessa muuten virheetön suoritus, joten tarkastaja päästi minut siitä läpi. Samantien perään oli tuo kiihdytys ja jarrutus. Se onnistui hyvin, vaikka tosin takarengas taas lukkiutuikin. Taidan vähän liian kovaa polkaista sitä jarrua tuollaisissa äkkijarrutuksissa. No, joka tapauksessa pyörä pysähtyi kauan ennen takarajaa ja tarkastaja huhuili "Hyvä Suvi!". Ja näin minut päästettiin käsittelykokeesta läpi.

Ensi viikolla minulla on vielä yksi tai kaksi ajotuntia liikenteessä ja inssi keskiviikkoaamuna. Aika jännää. Sen jälkeen melkein pitää M:nkin pistää pyörä talveksi seisontavakuutukseen, sillä enää ei tule juuri ajeltua ja vakuutuksessa pitäminen on aika tyyristä. Ensi kesänä pääsen minäkin sitten ajelemaan enemmän kunhan tuon kortin saan alta pois.

Tytöille tiedoksi, että kovinkaan moni moottoripyörä ei ole Tampereella noista raskaista pyöristä autokoulussa riittävän matala, jos on pituudeltaan alle 170cm, joten Kangasalan autokoulu (Matti Viljamaan pitämä) on ilmeisesti yksi kahdesta autokoulusta matalammalla satulalla. Siellä siis olen ajanut ja Matti on ihan huippu tyyppi. Suosittelen ehdottomasti. Teoriat kävin Hervannassa Ajolassa , kun en ilmoittautuessani tiennyt että heidän pyöränsä on liian korkea minulle. Teoriakoe oli helppo nakki. Kymmenestä kysymyksestä sain kaikki oikein ja 45 kuvasta vain 3 meni väärin.

Eilinen päivä oli tosiaan ihan muistorikas. Läpäisin käsittelykokeen vuosipäivänä :) Ja oli muutenkin kivaa ja sain ruusun!

Today is a BIG day

Saas nähdä kuinkamoinen päivä tästä kehittyy. Jännitellä saa, koska klo 15.00 olisi yksi koetus minkä jälkeen ryntään ruotsin epämukavalle 16.00-18.45 keskustelusessiolle. No, aika näyttää mitä kaikkea tähän päivään mahtuu. Eilisellekin mahtui jo aika iso tieto. Muutto on luvassa.

On kyllä oikeastaan niin kova ajatusten sekamelska päässä etten oikein tiedä mitä tänne kirjoittelisi. Voisi kuitenkin mainita, että nyt 20.9. on meidän vuosipäivä ja yhdessäoloa on kertynyt siis se kolme vuotta. Hyvältä näyttää edelleen. Kukapa olisi kolme vuotta sitten uskonut, että tässä sitä oltaisiin. Mutta täytyy sanoa, että olen oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen. Sen verran mukavaa yhdessäoloa ja -eloa, että tätä voi kyllä jatkaa for many years to come.

No, kohta on taas lähtö yliopistolle. Hypermediaa ja pakollinen luento.

Tukka hyvin kaikki hyvin.

Melkoinen viikonloppu. Tunteiden myräkkä, mutta sanoisin että loppu hyvin kaikki hyvin. Iloisia juttuja monin kappalein, mutta niistä puhutaan sitten joskus myöhemmin.

Englannin argumentoiva aine pitäisi vääntää aiheesta "The internet needs to be regulated in order to protect the society." Aihe, josta voisi ottaa vastapuolenkin kannan joissain asioissa, mutta aika monessa myös tämän mainitsemani kannan.

Eilen oli tarkoitus mennä kaverimme Glamour/kihlajais/läksiäis/tupari-bileisiin, mutta sitten ne peruutettiin sankarin flunssaan sairastumisen takia. Kurjuus. Olin ehtinyt jo pukeutua glamour ja pyntännytkin aika lailla. No joo, ei se haitannut. Bodega Saludissa kävimme silti hienostelemassa, herkuttelemassa ja nautiskelemassa. Uskomattoman hyvä ravintola: tunnelmallinen, laadukas, monipuolinen ja erilainen. Ja nyt iski taas hirveä nälkä pelkästä sen salaattipöydän ajatuksesta! Jos et ole koskaan siellä käynyt, suosittelen lämpimästä vähän parempaan occasioniin. Lounaskin kuulemma on huippu, joten arkimakuunkin sopinee.

Niin, täällä minä jaarittelen, vaikka pitäisi se aine vääntää. Enhän minä niitä noppia tule niittämään yhtään niin toivotusti mikäli luistan kotitehtävien teossa. Aika mukavia koulupäiviäkin on...maanantaina 8-18, ti 10-18/19, ke 8-16...torstaina sitten vain 10-16 ja perjantaina ei toistaiseksi koulua ollenakaan, töitä vain.

Voi kuinka odotankaan, että vielä joskus pääsisin tekemään jotain omaan alan hommia eikä tarvitsisi kassalla kärsivällisyyttään aina koetella.

Mutta...se aine...ja ruokaa...ja ehkä Pirkkalaan.

Morning glory with eyes sealed

Aamuherääminen on kummallisen paljon vaikeampaa syksyllä kuin kesällä. Johtuuko se vähenevästä valon määrästä? Yltyvistä kiireistä ja nurkan takana odottavasta stressistä? Vai kenties siitä, ettei vapaa-aikaansa enää ehdi käyttää rentoutumiseen vaan esimerkiksi kouluhommien väkertämiseen hiki hatussa? Kyllä, minulla on aamuinen heräämisongelma. En meinaa saada silmiäni auki enkä millään halua totella herätyskelloa. Yhden aamuluennon ohi olen tosin vasta nukkunut, mutta ounastelen, että näin tulee syksyn aikana tapahtumaan useamminkin.

Valmennuskausikin alkoi taas ja viime viikolla olin ensimmäistä kertaa altaan reunalla. Edellisestä kerrasta olikin jo pidempi aika; viimeksi kesäkuun alussa. Kaikki uimarit olivat uusia, mutta suurin osa vaikutti oikein mukavilta. Toivottavasti ehdin opiskelujen ohessa piipahtelemaan hallilla riittävästi. Näiltä näkymin minut on pistetty kolmelle päivälle viikossa, mutta vaihtoviikoin. Luultavasti rankempina kouluviikkoina voin jättää reenimäärän yhteenkin. Sopimuskysymys.

Sain ensimmäiset viikkoharkat tehtyä eilen illalla. Huomasin, että ne olivat ajattelua vaativia, mutta tästä syystä juuri ne tuntuivat erittäin hyödyllisiltä. On oikeasti jo aika hakea aivot narikasta ja alkaa käyttämään niitä. Siispä tietorakenteilla oli hyvä aloittaa. Huomiseksi pitäisi vääntää tilaston ensimmäiset harjoitukset, mutta ne eivät onneksi ole kamalan vaikeita. Sitten pitäisi lueskella jotain tieteellisiä tekstejä Requirements Engineeringiin, tehdä siihen liittyvä kotitehtävä, opetella ruotsia, aloitella tutkielmaa, kirjoitella kahta eri luentopäiväkirjaa.....niin mitäpä muuta. Tekemistä riittää, takaan sen.

Kiireistä huolimatta kotirintamalla menee erinomaisesti. Vuosipäivä sen kun lähestyy, mutta meillä ei ole vielä mitään suunnitelmia. Luultavasti päädymme siis jonnekin ravintolaan herkuttelemaan ja nauttimaan toistemme seurasta. Il Forno kuulemma suljettiin ja sitä harmittelen, koska se oli ehdottomasti paras ravintola, missä olen Tampereella ollut. Ja samalla romanttisin.

Back to rutines.

Ensimmäinen kouluviikko takana ja nyt jo tuntuu se paine, että pitäisi olla tekemässä viikkoharjoituksia tietorakenteista, vaatimusmäärittelystä, ruotsista ja tilastotieteestä. Keväällä ei ollut kuin yksi kurssi, jossa oli viikkoharjoitukset, joten nyt joutuu taas totuttautumaan niihin. Keväällä oli puolestaan harkkatöitä kyllä ihan riittämiin, joten niiden vääntäminen lienee tuttua puuroa. Mutta se, että pääsee niihin rutiineihin kiinni on se ongelma! Kuinka saada organisoitua aikaa, kun on tottunut koko kesän vain lusmuilemaan, keksimään jotain kivempaa ja parempaa tekemistä.

Eilen oli ihan mukavaa olla töissä pitkästä aikaa, kun kerran viikko ja vähän päälle oli tässä taukoa edellisestä kerrasta. Parasta tuolla on kyllä oikeasti, kun pääsee näkemään kavereitaan - niin työkavereita kuin niitä satunnaisesti kassalla käyviä tuttuja. Jos olisi rasittavat työkaverit, uskon että kynnys irtisanoutumiseen olisi runsaasti matalampi. Nykyisellään ajatus siitä on vaikea, sillä toisaalta tiedän etten saisi juurikaan tienata tulorajojen takia, mutta toisaalta aina tarvitsee sitä ylimääräistä rahaa, kun haluaisi säästää jne. Opiskelu ja työnteko on kyllä oikeasti melkoista häviötä koko homma. Mutta enköhän minä jatka ainakin vuoden vaihteeseen, jos emme satu muuttamaan eri puolelle Tamperetta ennen sitä. Saapi nähdä mikä tilanne ensi vuonna on tulojen ja tulorajojen kanssa...

Pyöräilykierre katkesi torstaina, kun meninkin bussilla luennolle. Alkuviikosta olisi kuitenkin taas tarkoitus pyöräillä. En vain ole oikein saanut päätettyä missä vaiheessa olisi taktisinta ladata se kuukausikortti tai rahaa. Ma 16km, ti 16km, ke 20km...yht 52km. Jos huomenna saisi pyöräiltyä jonkin verran lisää niin voisi silti olla jotakuinkin tyytyväinen viikkoon.

Asuntoja voisi huomenna taas käydä katsomassa. Edellinen asunto mihin jo päätettiin muuttaa, meni juuri ennen kuin päästiin katsomaan sitä toista kertaa. Viime yön näin unta seuraavasta asunnosta...saa nähdä tuleeko olemaan yhtään samalainen kuin unessa.

Mut joo, kohta töihin. Kahdeksan tuntia ihanuutta.

Sensitive

Joidenkin ihmisten herkkähipiäisyys välillä kyllä ottaa kaaliin. En voi ymmärtää miten aina voi vetää herneet nenään, vaikka tietää että kaikki ihmiset kaveripiirissä hänestä pitävät ja ajattelevat hänen olevan tyyliin parasta mitä hänen avomiehelleen on tapahtunut. Mutta silti, jos pikkasenkin vahingossa viittaa tietyssä asiassa esim. vain tähän avomieheen ja unohtaa mainita hänet niin johan asiasta huomautetaan.

Vaikka olenhan minä itsekin sen kokenut, että kun emme M:n kanssa olleet seurustelleet kuin vuoden tai jotain siihen päälle niin M:n kaverit lähinnä viittasivat minuun M:n kautta eli eivät minuna itsenään omana tärkeänä ihmisenä. Mutta ihmiset kasvavat, olosuhteet muuttuvat ja mitä pidempään pari on yhdessä sitä useammin heihin tulee viitattua yksikkönä kahden erillisen ihmisen sijaan...ilman että toinen on se kenen kautta viitataan toiseen "vähäisempänä". Ihmiset ovat sitä paitsi niin erilaisia, ettei voi vaikuttaa siihen mitä kukin alitajunnassaan sinusta tai teistä parina mieltää.

Taaskaan, kuten milloinkaan muulloinkaan, ei ollut tarkoitus loukata. I guess I reeeally have to start watching what I let out of my mouth.

There's no nolife like blogger nolife .

1. Nappaa lähin kirja, käännä sivulle 18, etsi neljäs rivi. Mitä siinä lukee?
"että toisin kuin esimerkiksi rakennuksia tai siltoja rakennettaessa, samanta-"

2. Ojenna vasen kätesi niin kauas kuin pystyt. Mitä kosketat ensimmäiseksi?
Läppärilaukkua

3. Mitä olet viimeksi katsonut televisiosta?
Jostain urheilu-uutisista jalkapallo-ottelukoosteen.

4. ILMAN ETTÄ KATSOT, arvaa paljonko kello on?
22.10

5. Nyt saa katsoa kelloa, paljonko se on?
22.11

6. Mukaan lukematta tietokonetta, mitä kuulet/kuuntelet?
M kyseli ihmeissään mitä teen Ohjelmistotuotannon kirjalla.

7. Milloin kävit viimeksi ulkona? Mitä teit?
Ihan muutama tunti sitten pyöräiltiin Hervannan vesitornille ja katseltiin siellä maisemia munkin ja kahvin ääreltä.

8. Mitä katsoit ennen kuin tulit tälle sivustolle?
Irkkiä ja teelmon livejournalia.

9. Mitä sinulla on päälläsi?
Oranssiraitaiset apinanilkkasukat, satiiniyöhousut, seeprakuvioita ja 1999 vuoden Georgia High School Swimming and Diving State Championship t-paita.

10. Näitkö unta viime yönä? Mitä?
Näin unta, että äitini (50v) sai vauvan ja antoi sen minulle hoidettavaksi.

11. Milloin nauroit viimeksi?
En muista olenko nauranut nyt illalla kotona, mutta ainakin siellä vesitornilla kaksi tuntia sitten.

12. Mitä on huoneesi seinillä?
Bob Marley -juliste, animekalenteri, Amelie-juliste, palapeili, Shampoo-juliste (siis Ranma½-mangan/animen Shampoo-hahmon juliste eikä Shampoo-bändin), Amsterdamista ostettu taulu ja muutama kirjahylly.

13. Oletko nähnyt mitään outoa tai kummallista viime aikoina?
Turpoavan tytön peilistä, vaikka tämä kuinka koittaisi urheilla. :)

14. Mitä olet mieltä tästä kyselystä?
Tässähän tämä menee oikean tekemisen puutteessa.

15. Minkä elokuvan olet viimeksi nähnyt?
YES MEN (oli huippu dokumentti)

16. Jos heräisit miljonäärinä, mitä ostaisit ensiksi?
Telkkarin, motskarin ja asunnon.

17. Jos voisit muuttaa yhden asian maailmassa (ja ei nyt ajatella politiikkaa tai muuta sellaista), mitä tekisit?
Tällä hetkellä haluaisin vain olla tosi etevä motskarin ajamisessa. Jos tätä kysyttäisiin huomenna, voisin ajatella taas toisin.

18. Pidätkö tanssimisesta?
Joo, Beatformerseissa ainaski.

19. Mielipide George Bushista?
Ei jaksa kommentoida. Mielipide ei kuitenkaan ole kovin imarteleva.

20. Jos ensimmäinen lapsesi on tyttö, minkä nimen annat hänelle?
Ronja

21. Jos ensimmäinen lapsesi on poika, minkä nimen annat hänelle?
Verneri

22. Voisitko kuvitella asuvasi ulkomailla?
Olen asunut ja tarkoituksena olisi vielä jonain päivänä sinne muuttaa asusteleen ainakin joksikin aikaa.

Men hej! Hur mår du?

Kolmas päivä menossa luennoilla. Myöskin kolmas päivä jo putkeen pyöräilyä. Kyllä sen huomaa, ettei ole edellisistä pyöräilyistä palautunut seuraavana päivänä, mutta sitä tehokkaampaa se kai on. Tai ainakin helvetillisen hien pukkaa, kun pyöräilee Hervannan suuntaan. Pitää ainakin tämä viikko jaksaa pyöräillä, hyvällä tuurilla myös seuraava. Kyllähän siinä rahaakin säästää kunnon kasvamisen lisäksi. Taisin ladata kesä- tai heinäkuussa bussikortille 20e ja siitä on vielä n. 7e jäljellä, joten ehdottomasti on kannattanut pyöräillä, koska kuukausikorttiin uppoaa 33e normaalisti joka ikinen opiskelukuukausi.

Tuli maksettua myös urheilumaksu ilmoittautumismaksun yhteydessä, joten saisin käydä jumpissakin ja salilla melkein millon tykkäisin, mutta vielä en ole ehtinyt tekemään kumpaakaan. M kävi kokeilemassa kuntonyrkkeilyä, mutta en tiedä jatkaako polvensa takia.

Ihanaa, kun ei ole enää töitä viikolla. Voi kehitellä itselleen iltatekemistä, jos kouluhommilta liikenee aikaa. Minulla on neljä kurssia, joissa on viikkoharkat, joten ihan joutilaana en iltojani voi olla. Samoin pitäisi kandin tutkielmaa tehdä. Kaiken näköistä ja kaiken karvaista.

Jospa sitä kohta lähtisi täydellä mahalla hikoilemaan kohti Hervantaa.

Gold fever on the rise

Ylex:llä oli haastattelussa yksi kullankaivaja Inarista. Siitä kimposi mieleeni luokkaretki kahdeksannelta luokalta Jenkeistä, kun teimme retken vuoristoon yhteen kullankaivamispaikkaan. En muista enää mitä kaikkea siellä pääsi tekemään, mutta ainakin pääsimme kukin kokeilemaan kullan huuhtomista ja minullakin on jossain varastossa pienessä putkilossa ne pienenpienet kultahiput mitä onnistuin huuhtomaan. En ollut lainkaan edes muistanut sellaista kokeilleeni ennen kuin tuo radiohaastattelu tuli, mutta nyt tosiaan on takaisin mielessä oikeastaan kaikki Jenkeissä koulusta tekemämme luokkaretket. Mainiota moinen.

Eilen olivat ensimmäiset luennot; Requirements engineering ja Englannin suullisen ja kirjallisen viestinnän kurssit. Tänään olisikin sitten kolme eri luentoa päällekäin klo 10-12 ja sitten luentoja pötkönä klo 18 asti. Kyllä, koulu on taas alkanut toden teolla. Eilen vielä jaksoin pyöräillä lipastolle ja kotiin, mutta tänään jo arvon tässä toden teolla jaksanko enää mennä fillarilla vai menenkö suosiolla lataamaan bussikortille kuukausikortin. Tällä hetkellä mietin, että joo "fillarifillari", mutta katsotaan puolen tunnin päästä, kun pitäisi lähteä.

Taustamusiikkina soittelen Rammsteinin Mutteria.

Friday 6 a.m.

Valvon yötä taas, kun ei unta riittänyt puoli neljää pidemmälle. Voisin vaikka tässä valvoa siihen asti, että M herää ja sitten mennä itse nukkumaan. Ihan vain siksi, että jos nyt yritän väkisin nukkua niin kuitenkin herään, kun M:n herätyskello soi...ja sitten en taaskaan saisi enää unta.

Ostin eilen karkkia ja niitä oli vielä jäljellä niin tietenkin minä keksin syödä ne nyt pois. Enkä muistanut kuinka ällöttävä olo tulee, kun niitä popsii enemmän kuin kourallisen. Nyt muistan. Mutta milloinkahan minä muka oppisin, että karkkia on ihan turha ostaa. Sitä nimittäin popsii niitä ihan tottumuksesta, kun on alkuun päässyt. Ja oikeasti, eiväthän ne nyt niin hyviä ole.

Pääsin englannin kurssille ja olen siitä iloinen. Samaan ryhmään tulee useampi tuttu, joista yksi on hyvä tuttu. Plus ehkä toinen, jos hän pääsee ensimmäiseltä varasijalta kurssille. Ruotsin listat olisi pitänyt julkaista myös tänään, mutta vielä niitä ei ainakaan netissä ollut. Veikkaan silti, että pääsen sillekin kurssille...puhumaan ruotsia. Yök! Tekisi mieli lykätä tuota ruotsia, mutta toisaalta, tuskin motivaationi on yhtään nykyistä korkeampi keväälläkään. Tiedän jo valmiiksi miten sekaisin puhun ruotsia, saksaa ja englantia ja sanojen puutteessa luultavasti suomeakin. Ei siitä mitään tule, mutta pakollinen kurssi, 1ov, ns. virkamiesruotsi. Oma äitini pärjäisi varmasti erinomaisin arvosanoin tuolla kurssilla, vaikka ei ole joutunut puhumaan kyseistä kieltä juuri kahteenkymmeneen viiteen tai kolmeenkymmeneen vuoteen. Tässä vaiheessa itseä kaduttaa, kun ei koskaan opiskellut niitä sanoja.

Olen tässä M:n kanssa harkinnut jonkun lehden tilaamista vuodeksi. Viimeisen vuoden meille on tullut Newsweek viikottain, mutta nyt päätimme, ettemme tilaa sitä toiseksi vuodeksi, sillä ei sitä oikeasti ehdi lukaista riittävän usein. (Mistä tulikin mieleeni, että voisi ottaa junaan mukaan pinon noita lehtiä.) Minkä lehden siis tilaisimme tuon sijaan? Kumpaakin kiinnostaisi lukea tieteen kehityksestä ja sen sellaisesta ehkä vaihteen vuoksi mielummin kuin politiikasta, joten Tieteen kuvalehti olisi yksi vaihtoehto ja National Geographic olisi toinen. Hintavia ovat molemmat, mutta varmasti antoisia lueskella. National Geographic kiinnostaisi kyllä hurjasti, mutta on taas hiinä ja hiinä minkä verran rahaa on valmis satsaamaan tilaukseen.

Taidan miettiä nyt koulujuttuja sen aikaa kunnes herätyskello soi.