Hei vaan eli tervehdys Kainuusta tällä kertaa.
Työsuhteeni erääseen suomalaiseen yliopistoon päättyi 30.4. ja jatkan nyt elämää muuhun suuntaan. Graduni pakerrus jatkuu edelleen, jatkuu vielä pitkään. Liitteineen materiaalia taitaa olla 89 sivua, mutta ilman lähteitä ja liitteitä joku 64 (-3 sivua tjsp riippuen mitä karsisin suorilta pois jos lukisin uudestaan). Sivumäärä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin oikeasti niin lähellä valmista, sillä teoriaosio sen kuin paisuu ja paisuu ja varsinaisen keräämäni aineiston analyysiin asti en ole vielä päässyt. Paljon on siis vielä jäljellä.
Olen tosiaan ollut nyt keskiviikkoillasta asti Kajaanissa ja nythän on lauantain ja sunnuntain välinen yö. Lähden ehkä huomenna iltasella kohti kotia junalla. Mukava on ollut olla vaihteeksi täällä, vaikka onhan tässä aikaa uponnut nimenomaan graduun enemmän kuin muuhun, mutta niin se taisi olla tarkoituskin. Tästä huolimatta olen kuitenkin ehtinyt nähdä kolmea kenties tärkeintä Kajaani-ystävääni. Mukavia jälleennäkemisiä ovat kaikki kolme olleet ja viimeisimmästä tapaamisesta saavuin juuri kotiin.
Isäni, joka on ohjannut diplomitöitä työpaikallaan, luki graduni sillä aikaa, kun olin kaverini luona ja emme ole vielä ehtineet keskustella asiasta. Ihan lievästi jännittää, mitä hän sanoo, koska tunnetusti diplomi-insinöörit eivät hirveästi lämpene käytettävyydelle, käyttäjäkeskeiselle suunnittelulle jne. Mutta minkäs teet, jos tytär on sellaiseen aihepiiriin liittyvän uran itselleen rakentamassa!
Kaksi kolmesta Kajaani-ystävästäni on koulutukseltaan sairaanhoitajia/terveydenhoitajia. Heidän kanssaan on ollut todella mukava jutella Kainuun tilanteesta työllistymisen, lääkäripulan, hoitajapulan yms suhteen. Mielenkiintoisinta on, että vaikka resurssipula on huutava, ei hoitajia silti tajuta vakinaistaa vaan heitä edelleen pyöritetään pätkätyön luupissa. Ei liene yllättävää, että Kajaanistakin iso osa karkaa ajan kanssa kohti Helsinkiä tai jotain muuta Kajaania suurempaa kaupunkia. Vaikka ei silti, onko Tamperekaan riittävän suuri loppupeleissä, jos kerran itsekin joudun Helsinkiin lähtemään töiden perässä. Mmmh, minkäs teet.
Tulipahan vain mieleeni, että on se tallentava digiboksi vaan hieno juttu. Sillä kun voi nauhottaa ainakin kahdelta kanavalta ohjelmaa samanaikaisesti kuin katsoo ohjelmaa kolmannelta kanavalta. Aika etevää. Ehkä meillekin Tampereelle vielä joskus sellainen hommataan. Nythän meillä on vain minun M:lle ostamani USB-digi-tv-sovitin. Tänään meni nauhalle Twin Peaks ja sitten eräs TV2:lta tullut jenkkileffa. Saa nähdä jos huomenna ehtisi sen leffan edes katsomaan, jos en täysin uppoudu läppärin uumeniin pyörittelemään lauserakenteita.
Niin, kaksi viikkoa taukoa työpaikkojen välillä käytettäväksi graduun ja kotona käymiseen. Ei paha. Ensi viikolla ajattelin lisäksi käydä hohtokeilaamassa, valmentamassa kahdesti, gradupalaverissa, edellisen työpaikan "kehityskeskustelussa" ja vihdoin torstaina Aurajoki-laivuritutkinnon suorittamassa. Viimeiseksi mainittua odotan innolla, sillä opiskelijabileitä olen kovin vähän kolunnut sitten toisen opiskeluvuoden ja nyttenhän on viides jo menossa. Ajattelin siis käydä vielä nolaamassa itseni kertaalleen Turussa ja jatkaa sitten taas elämää muissa maisemissa. Aatua tuntemattomille, kyseessä on approbatur-tyyppinen opiskelijaryyppäyskierros Aurajoen ravintolalaivojen terasseilta toiselle siirtyen. En ole vielä ehtinyt tutustua, minkä "arvon" haluan siellä suorittaa - kapteenia tuskin kunto kestää!
Over and out. (Ja lukemaan kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittanutta Orhan Pamukin Lumi-kirjaa.)
Tunnisteet: gradu, kainuu, kirja, loma, opiskelubileet, ystävät
